ikävöimisen arvoinen.

Because you are worth it. 
Koska olet sen arvoinen.

Näin sanottiin muinoin eräässä sampoomainoksessa. Niin minkä arvoinen? Sitä olen miettinyt viime päivinä toistuvasti. Mistä arvoni tulee ja miten sen itse määrittelen.

Me ihmislapset olemme erityisen hyviä perustamaan oman arvomme tekemiseen ja suorituksiin. On houkuttelevaa ja helppoa mittailla ja verrata itseään toisiin sekä omia saavutuksiaan toisten vastaaviin. Arvohan pitää ansaita. 

Sen perustaksi voidaan myös ottaa ulkonäkö, omaisuus ja vaikkapa menneisyys. Jos et itse arvota itseäsi - voit olla varma, että joku toinen kyllä hoitaa homman puolestasi. Kilpailun kasvaessa, itsetunnot murenevat ja minäkuvat vääristyvät. Mikään ei enää riitä. Ihmisen sisin kuolettuu.

Minulle on ominaista ikävöidä ihmisiä, paikkoja, ohikiitäviä hetkiä ja olotilojakin. Näen kaipaamisessa jotain hyvin koskettavaa ja haurasta, jota on vaikea selittää. Kyse ei ole siitä, ettenkö milloinkaan olisi tyytyväinen nykyhetkeen sekä siihen, mitä tässä ja nyt on. Ikävä ja kaipaus ikäänkuin alleviivaavat kohteen merkitystä ja tärkeyttä minulle.

Sisimpääni on asetettu vielä syvempi kaipaus.  Se ei ole minusta itsestäni lähtöisin. Sydämeni ikävöi Luojaansa: yhteyttä Häneen, Hänen äänensä kuulemista, elämää Hänessä, Hänen rakkautensa lämpöä, Hänen totuuttaan ja ennenkaikkea Hänen antamaansa vapautta sekä iloa ja rauhaa. Hän on Kolme: Isä, Isoveli ja Kämppis.

Vain Kolmen kautta tiedän todella olevani arvokas ja rakastettava. Ilman tekoja, suorituksia ja saavutuksia. Ilman esteettisiä kriteereitä tai sosiaalia mittapuita. Miksikö? Siksi, että olen Hänen luomuksensa ja Hänen lapsensa. Olen Hänen rakkautensa kohde. Identiteettini on Hänessä, ei missään muussa. Näin vakuuttaa Jumalan kirja.

Aika ajoin on erittäin vaikea uskoa tätä totuutta itsestäni ja kuulla Isän lempeää ääntä. Paljon helpompaa on kuunnella maailman ääniä ja arvosteluja, valheiden kuningasta. Mutta minut on kutsuttu tähän taisteluun. Elämäni jokaisena päivänä. Sitä totuutta minun on käsketty kertoa myös muille. 

Sinä olet arvokas. Sinä olet ainutlaatuinen. Sinä olet  kallisarvoinen helmi Isän aarrearkussa. Jumala on tehnyt sinut ja hän ei tee virheitä. Olet Hänelle äärimmäisen rakas.


P.S. Opettelen vähitellen totuttelemaan ajatukseen, että joku voi oikeasti kaivata minua. Jonkun on ikävä juuri minua.