pyhä tyytymättömyys.

Jopa pisti piristävän ja kiitollisen otsikon. Se on Bill Hybelsin kirjan nimi. Ostin teoksen kahdella eurolla kevätpäivän lukemiseksi ilman suurempia ennakko-odotuksia. Kannen avattuani sanoma kävi päälle kuin vesikauhuinen orava. Yksi kirjan pointeista on siinä, miten merkittävää on ruokkia pyhää tyytymättömyyttä itsessään. Kuulostaa omituiselta. Ensalkuun kannattaa selvittää, mitä Hybels tarkoittaa tuolla sanaparilla. Jokaisen on tehtävä se itse.

Pispalan kirkolla Tampereella on joka toinen sunnuntai Varikkomessu. Kandee käydä tsekkaamassa. Allaolevan linkin kautta pääset kuuntelemaan Varikon oman pastorin, Timo Pöyhösen opetusta aiheesta, joka ei jätä ketään kylmäksi.

http://www.uusiverso.fi/files/10164/varikon_saarna_09022014.mp3

Suosittelen ensiksi kuuntelemaan Pöyhösen tuhdin, innostavan, hoitavan ja haastavankin opetuksen. Tee siitä omanlaisesi muistiinpanot, jos tarvitset niitä. Minä tarvitsen.


Nopen muikkarit:

Etsi ja löydä lahjasi ja paikkasi Jumalan suunnitelmassa.

1. Mitä haluaisit tehdä, jos et pelkäisi? (intohimo, sydämen palo/kaipuu)

2. Mitä osaat parhaiten? (lahjat, kyvyt, taidot)

3. Mihin sua on elämässä valmisteltu? (kokemus)

4. Tartutko niihin mahdollisuuksiin, jotka Jumala sulle antaa? (mahdollisuudet)
    Käytätkö talenttejasi? Otatko riskejä?

kantava ajatus: Älä vertaa heikkouksiasi toisten vahvuuksiin.


Hanki Hybelsin kirja näppeihisi. Joo, voin lainata omaani. Lue se ja tee taas muistiinpanoja, jos tarvitsee. Uskallan luvata, että olet prosessissa.

Meitsille prosessi on tila, jossa ulkoisesti ei tapahdu välttämättä mitään, mutta korvien välissä ja sisuskaluissa käy valtava kuhina ja porina. Silloin tarvitsen aikaa, rauhaa, virittäviä lauluja, aikaa, tekstejä, kuvia, aikaa, puheita ja paikkoja, aikaa sekä pitkiä, kiireettömiä keskusteluja luottoihmisten kanssa ja eritoten Luojani kanssa. Lihaskin kasvaa levossa.

Toiminnan aika tulee myöhemmin, mutta se tulee varmasti. Haluan silloin olla valmis lähtemään liikkeelle, tekemään osani, muuttamaan sanat lihaksi. Pyhän tyytymättömyyden ruokkiminen ajaa paljon suurempiin asioihin kuin tulee mieleen. Kyse ei enää todellakaan ole vain minusta ja sinusta, meidän elämistämme.

uskollinen loppuun asti.

Taatani sai muutama viikko sitten kohdata uskollisen Luojansa ja Pelastajansa.  ”Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen ja pitää lupauksensa.” (1.Tess.5:24)  

Taatan poismenon yhteydessä olen kunnioittaen pohtinut hänen uskollisuuttaan, muun muassa  taistelemalla sodassa Suomen puolesta ja olemalla naimisissa mummun kanssa yli 70 vuotta.

Viime syksynä Jumala muistutti minua uskollisuudesta Häntä kohtaan ja kutsui uudenlaiseen suhteeseen kanssaan. Seuraamaan ja pysymään sillä polulla, jonka Hän on viitoittanut minulle.  Monen monta kertaa omat valintani olisivat olleet, ja olivatkin, erilaiset kuin Hänen tahtonsa. Jumala on onneksemme pitkämielinen ja sitkeä ohjaaja. Hän malttaa odottaa, kun otamme pieniä, varovaisia askeleita. Kaatuessamme Hän on valmiina ottamaan kopin.

Uskollisuus näkyy arjessa pieninä asioina. Esimerkiksi kun kuulet sisimmässäsi kehotuksen tehdä jotain hyvää toiselle ihmiselle ja toimit sen mukaan, etkä kulje ohi. Uskollisuudesta voi syntyä itseään myönteisesti ruokkiva kehä. Usein se myös poikii muita hyviä, Isän antamia lahjoja: rakkautta, armoa, laupeutta, iloa, rauhaa ja vapautta.

Hoos.6:6   ”Uskollisuutta minä vaadin, en uhrimenoja, Jumalan tuntemista, en polttouhreja.”

Aivan viime viikkoina Hoosean kirjan kohta on saanut minut miettimään uskollisuutta uudelta kannalta. Uskollisuuden ytimessä ei olekaan vaikkapa se, että me ihmiset uhraamme Jumalalle jotain: aikaamme, omaisuuttamme, vapautemme ym. Siinä on kyse janosta. Hurjasta janosta, jota ei voi mikään maallinen juoma sammuttaa. 

Herran oma Henki, Pyhä Henki herättää tuon janon, jossa ihminen alkaa kaivata lähemmäs Jumalaa.  Kun ihmisellä ja Luojalla on läheinen suhde, se kasvattaa uskollisuutta. Kukapa ei haluaisi olla uskollinen Hänelle, jota ihailee, rakastaa ja palvoo - tehdä Hänen tahtonsa mukaan.

Good Friday.

Eilen oli pitkäperjantai. Norjaksi se on langfredag, ruotsiksi långfredag. Good Friday - sitä nimeä käyttävät englantia puhuvat. Minusta se on hieno nimi. Antaa uuden sävyn pääsiäisen tapahtumille. Olin eilen pitkäperjantain leiripäivää viettämässä. Siellä raamistelimme seuraavasta tekstipätkästä, joka sattuu olemaan myös yksi minun henk koht all time favoriteista. Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan, saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa. Job.19:25-27 Tekstissä on huikeita kohtia, jotka saa sydämeni väpättämään villisti. Varmaa, ehdotonta, riemullista sanomaa, jota ei voi mikään - ei synti, ei kuolema, eikä paholainen vesittää. Lohduttavaa, rohkaisevaa ja luotettavaa. Totta.  Raamatunkäännöksessä vuodelta 1938 sanotaan jakeessa 25 näin:  "Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä." Huh. Tähän saan ja haluan uskoa elämäni jokaisena päivänä.

joukkuepeliä.

Tämä on sinulle, joka mietit, kummassa tiimissä haluat pelata: voittajissa vai häviäjissä. Totuus on se, että meistä jokaisen on valittava joukkue, jonka riveissä seisomme. Joukkueita on vain kaksi: ne, jotka ovat Kristuksen puolella - ja ne, jotka ovat Häntä vastaan. On olemassa Valon joukkue ja pimeyden joukkue. Kukaan ei voi tässä Elämä -nimisessä pelissä olla puolueeton. Kaikki osallistuvat siihen – halusivatpa tai eivät. Katsomopaikkoja ei ole jaossa.

Seurakunta eli Kristuksen ruumis on kuin urheilujoukkue. Pelaajina eivät ole vain seurakuntien työntekijät vaan kaikki, jotka uskovat, että Valmentajan Pojan kauan aikaa sitten legendaarisessa matsissa vuodattama veri on puhdistanut likaiset pelipaitamme.

Valon joukkueen valmentajana ja johtajana toimii Kaikkivaltias Jumala. Hän haluaisi kaikki pelaajat omaan tiimiinsä. Vaikka pelin lopputulos on jo selvillä (lue Joh.3:16), emme silti voi vain istua vaihtopenkillä ja odottaa, että joku tulee kantamaan meidät kuninkaantuolissa voitonjuhliin. Meitä tarvitaan, sillä vastustajakin yrittää kokoajan rekrytoida itselleen lisää pelaajia.

Millainen on iskukykyinen Jumalan joukkue, elävä seurakunta - Kristuksen ruumis? Se on joukko vajavaisia ihmisiä, jotka elävät yhdessä, tekevät yhdessä, kasvavat yhdessä, taistelevat yhdessä – ja uskovat yhdessä. He uskovat Jeesukseen. Seurakunnan työntekijät eivät ruoki meitä väkisin Elämän Leivällä – eivätkä pureskele sitä puolestamme. Ei – vaan me saamme olla itse tankkaamassa lisäenergiaa.

Meillä on myös lupa tarjota rukiista toisillemme, jakaa sitä kaikille ja kaikkialla. Kuinka monet ihmiset maailman eri laidoilla elävät tänäänkin nälänhädässä, vaikka kättemme ulottuvilla on Leipä, joka ei koskaan lopu. 

Ef.6:10-17

(kirjoitettu paikallislehteen keväällä 2006)

Oletko sairas?

Toivon totisesti, että jokaikinen lukija voisi vastata otsikon kysymykseen kieltävästi. Ei kukaan halua olla sairas. Terveyttään oppii todella arvostamaan vasta sitten, kun sairaus kohtaa ja koettelee. Aluksi pieneltä tuntuva vaiva voi pitkäkestoisena ajaa ihmisen kurjaan jamaan.

Markuksen evankeliumissa on kohta, jossa Jeesus sanoo: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.” Tuo kohta nousi mieleeni muutaman päivän sairastelun jälkeen. Tottahan se on. Lisäksi eivät terveet myöskään ajattele parantajaa. Jos olet terve kuin pukki, miksi miettisit lääkäreitä tai muita auttajia. Ei ole syytä.

Vietyäni ajatusleikkiä vielä eteenpäin huomasin, että toivonkin olevani sairas – nimittäin hengellisessä mielessä. Jos olen hengellisesti terve, en tarvitse Parantajaa. Kamala ajatus. En myöskään kaipaisi ja ajattelisi Auttajaa. Toivon sydämestä, että kaikki ihmiset voisivat huomata olevansa hengellisesti sairaita ja tarvitsevansa hoitoa – että he suorastaan kilvan kiiruhtaisivat Parantajansa luo.

Tämä Parantaja on itse kokenut valtavat kivut, tuskan ja tuntee kaikki vaivat henkilökohtaisesti. Hän pystyy tarjoamaan niin apua kuin vertaistukea. Hänen käsissään jokainen saa juuri oikeanlaista hoitoa. Ajanvaraus tapahtuu vaivattomasti ja tapaaminen järjestyy kädenkäänteessä. Hoitovirheitä ei satu. Mikä ihmeellisintä: Hän on luovuttanut omaa vertaan niin paljon, että jokainen sairas voi saada uuden alun.

(kirjoitettu paikallislehteen keväällä 2008)

vain kuolleet kalat uivat myötävirtaan.

Edellisviikonloppuna sain ilon olla leirillä 16 ainutlaatuisen ja valloittavan ihmisen kanssa. Meitä oli Ikaalisista ja Jalasjärveltä. Touhusimme monenlaista yhdessä, tutustuimme toisiimme ja uusia kaverisuhteita syntyi. Loistavaa:) Mutta vielä tärkeämpi oli yhteys, jota saimme kokea uskon asioiden äärellä. Yhtenä aiheena oli radikaali usko.  Mietimme, miten kuva Jeesuksesta onkaan vääristynyt. Taide on luonut mielikuvan ylikiltistä, värittömästä, hajuttomasta ja vaarattomasta lammaspaimenesta, joka taputtelee päälaelle ja taipuu muiden tahtoon. Ketäpä kiinnostaisi seurata tuollaista pullamössö-Kristusta.  

Otapa Raamattu käteesi, kaiva esille evankeliumit ja lue joku niistä huolellisesti. Vastaasi kävelee aivan toisenlainen Jeesus. Totuus tuosta rakennusmiehestä on erilainen kuin sitkeään istutettu mielikuvamme. Jeesus oli raksamies, joka teki fyysesti vaativaa työtä. Lähi-idässä siihen maailmanaikaan ei pikkukylissä ollut kodeissa huonekaluja. Puusepät olivat rakentajia. Uskontohistoria kertoo, että rakentajat ja puusepät olivat tunnettuja oppineisuudestaan ja älykkyydestään. Jeesuksestakin käytettiin nimitystä rabbi, opettaja.

Jeesus oli radikaali, joka opetti tavalla, josta ihmiset huomasivat, että Hänellä oli auktoriteetti, valtaa. Jeesus uhmasi uskonnollisia opettajia, kansanjohtomiehiä opettamalla toisin kuin he.  Jeesus ei todellakaan ollut neutraali, harmiton persoon – vaan uhka niin papistolle kuin valloittajalle, Roomalle. Jeesus tyynnytti myrskyn ja teki monia ihmetekoja, eikä langennut saatanan kiusauksiin erämaassa. Hän paransi sairaita ja karkotti pahoja henkiä. Samalla Jeesus uskalsi rakastaa myös vihollistaan ja suostui kuolemaan ristillä kaikkien ihmisten puolesta (ihonväriin, sukupuoleen, varallisuuteen, ulkonäköön, kieliryhmään, seksuaaliseen suuntautumiseen tai mihinkään muihin ihmisten luomiin lokerointeihin katsomatta). Hänessä oli herkkyyttä, vahvuutta ja nöyryyttä. Jeesus puhutteli jo pelkällä olemuksellaan. Sokerina pohjalla - Hän voitti kuoleman. Jeesus, jos kuka, oli radikaali.

Tämä samainen Jeesus on radikaali tänäänkin. Hän elää ja haluaa olla henkilökohtaisessa yhteydessä jokaiseen meistä tämän päivän ihmisestä. Hän haluaa, että annamme hallintavallan elämästämme Hänelle. Ei mikään ihan pikku juttu. Toisille se on ihanan vapauttava ajatus – toisille taas pelottava. Mutta meistä kukaan ei voi ottaa selvää Jeesuksesta perusteellisesti muuta kuin seuraamalla Häntä - antamalla ohjat Hänen lävistettyihin käsiinsä.

Jeesus kutsuu meitä ottamaan ristimme ja seuraamaan Häntä. Ole valmis seuraamaan Jeesusta, vaikka se johtaisi siihen, että yhteisö leimaa sinut vastavirtaan kulkijaksi, erilaiseksi. Ole valmis kärsimään häväistystä ja pilkkaa Jeesuksen tähden. Ole valmis jopa kuolemaan, jos Jeesuksen seuraaminen sitä vaatii. (Tänäänkin tuhansia Jeesukseen uskovia vainotaan, pahoinpidellään, kidutetaan, vangitaan ja myös surmataan maailmalla, mm. Intiassa ja Pohjois-Koreassa.) Ole valmis rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Anna sen näkyä hiljaisissa teoissa, äläkä vain hienoissa puheissa.

(kirjoitettu paikallislehteen keväällä 2009)

radikaali

Olin liki vuoden pois leipätyöstäni ja tein vapaaehtoistyöstä mm. Missionuoret eli YWAM -nimisessä maailmanlaajuisessa, voittoa tavoittelemattomassa ja tunnustusten välisessä kristillisessä lähetys- ja koulutusjärjestössä. (Lisää tietoa www.ywam.org ja www.ywam.fi)

Käteen jäi kaipuu kansainväliseen ympäristöön ja auttamistyöhön sekä kourallinen uusia ystäviä. Sydämeen jäi enemmän. Asioita, joiden sulattelemiseen ja omaksumiseen menee aikaa. Sain opetusta muun muassa aiheesta Word eli Sana. Lähestymistapa oli haastava, muutokseen kutsuva ja kuitenkin erittäin käytännöllinen.

Jumala, josta Raamattu kertoo, on totuuden Jumala.  Jeesus on tie, totuus ja elämä. Pyhä Henki on totuuden Henki. Raamattu itse kertoo olevansa totuuden sana. Saamme siis olla valtavan asian äärellä päivittäin ja lähestyä itse Totuutta koska vain. Raamattu kertoo totuuden siitä, kuka minä olen, ketä me olemme ja kuka Jumala on sekä miten maailmassa tulisi elää.

Toisessa kirjeessä Timoteukselle kirjoitetaan (2.Tim.3:16-17), että ”Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä.”

Radikaali opetuslapseus on sitä, että otetaan Jumalan Sana todesta. Ei vain ohiteta vaikeita kohtia, anneta käskyjen valua toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kun tutkii Raamattua voi helposti huomata, mitä Jumala haluaa meiltä. Hän haluaa sitoutumista, uskollisuutta, kuuliaisuutta. Hän haluaa rakastaa meitä ja olla rakkautemme kohde. Miten voimme osoittaa rakkautemme Jumalalle, koko maailmankaikkeuden Luojalle ja elämän ylläpitäjälle? Noudattamalla Hänen tahtoaan. Pala kakkua vai onko. Miksi edes yrittää. Miksi pyrkiä siihen missä ei voi onnistua.

Radikaalia on korjata, eikä rikkoa. Radikaalia on rakastaa, eikä vihata. Radikaalia on kääntää toinen poski ja antaa anteeksi. Radikaalia lähtee liikkeelle, luopuu omastaan, vastata toisen hätään. Radikaalia on tahtoa tehdä Mestarinsa iloiseksi ja osoittaa rakkautensa Hänelle. Radikaalia on uida vastavirtaan, saada niskaansa lokaa yhä uudestaan ja uudestaan. Radikaalia on antaa, eikä vaatia takaisin.  Radikaalia on etsiä Jumalan kasvoja, janota Hänen tuntemistaan - eikä Hänen antamiaan siunauksia.

Pelastus on ilmaista. Se ei maksa mitään – mutta radikaali opetuslapseus maksaa kaiken.



(kirjoitettu paikallislehteen syksyllä 2013)

pelastus.

Anton Laurilan kappale Rescue Us pisti tänään aivosolut sinkoilemaan ja sytytti sydämeni. 

Pelastaminen ja pelastuminen on ollut viime viikkoina pinnalla lähipiirissäni. Taatani sai kohdata Pelastajansa reilu pari viikkoa sitten. Joku tarvitsee pelastusta rakkaimpiensa, lähimpiensä käsistä. Minun pyyntöni perin usein on: "Pelasta, Isä,  minut itseltäni."

"Keskustelkaa yhdessä ja muistelkaa, ilmoittakaa ja kertokaa meille: kuka antoi tästä tiedon jo ammoin, kuka kertoi sen aikoja sitten? Kuka muu kuin minä, Herra! Ei ole muuta jumalaa kuin minä. Minä olen vanhurskas pelastaja, ei ole ketään muuta." Jes.45:21

vuosi vierii nopeaan.

Oh-hoh, kohta tulisi vuosi, kun viimeksi olen iskenyt näppini näppikselle blogimielessä. Nyt on aika jatkaa. Pääni sanoo niin.

Viime kevääni ei mennyt niinkuin olin suunnitellut. Opetuslapseuskoulu Grimerudissä ei toteutunut. Tulin Suomeen vain hetkeksi - niin ajattelin. Olin Ikaalisissa ja pari viikkoa YWAM Lapplandissa Rovaniemellä. Palasin Ikaalisiin ja suunnitelmani oli lähteä käymään Eestissä muutaman viikon reissu. Sitten jatkaa viikonmittaiselle sielunhoitokurssille ja toukokuun lopulla Norjaan takaisin. Sain kesätyöpaikan kunnan kotipalvelusta. Jumalan suunnitelmat olivat toisenlaiset. Sairastin pari viikkoa ankaraa kuumetta ja päänsärkyä jollaista en ole ennen kokenut. Siitä selvittyäni menetin näkökyvyn toisesta silmästäni. Pääsin yksityisen kautta Taysiin eri tutkimuksiin, joita tehtiin pitkin kesää. En voinut lähteä töihin Norjaan. Lopulta sain viettää vielä reilun kuukauden vuonojen maassa ennen vapaavuoteni loppui - ja reissailla mm. kauniiseen Ålesundiin, tavata norjalaisia tuttaviani, kaivaa pari hautaa etc. Vuosi oli monin tavoin hyvä, tarpeellinen, opettavainen ja ihana. Joissain kohdin harmitti, kun asiat eivät menneet kuten minä olisin halunnut. Yllätykseni pääsin niistä pettymyksistä yli varsin nopeasti. Jälkikäteen näen, että vuosi oli kaikesta huolimatta yksi parhaista vuosista elämässäni. Jumala kuljetti, opetti, kasvatti, piti huolta, helli, pysäytti, odotutti, näytti ja puhui. Avasi korvani.

Palaaminen takaisin tuttuun ympäristöön ja varsinkin arjen keskelle oli koettelemus. Syksy meni töissä jähmeällä otteella. Nuoret olivat ne, jotka saivat sydämeni ja mieleni jälleen tänne. Vuodenvaihteen jälkeen helpotti pikkuhiljaa. Tällä erää koen, että uskollisuus on se, jota olen opettelemassa ja jota minulle opetetaan. Aivan yksikertaista se ei olekaan, mutta Opettaja on onneksi paras mahdollinen.

Asioita, joista todella saan kiittää Isääni ja jotka ovat syksystä tähän asti minua auttaneet ja tukeneet:
uskolliset ja kärsivälliset ystävät, hengellisen elämän rikastajat (mm. Pyhäparkki-messu ja porukka sen ympärillä), YWAM Konan tiimi, isovanhemmat, uudet ystävyys-suhteet, pienet arjen ihmeet, elävä Elämän Sana, uudenlainen vapaus Hänessä, Jumalan ihmeellinen huolenpito ja sitkeä rakkaus sekä Hänen vahva ohjaaminen oman mukavuusalueen ulkopuolelle.

Viime päivinä olen iloinnut valtavasti siitä, miten Hän tuo ihmisiä yhteen. Olen kiittänyt ja vain voinut ihmetellä, miten Hän tietää tarpeemme ja vastaa niihin. Sain ystävän, jonka kanssa olen viettänyt aikaa vasta kolme kertaa - ja olemme puhuneet, jakaneet ajatuksia elämästä maan ja taivaan välillä puolen vuorokauden verran. Elämä ei ole tylsää ja tyhjää, kun kulkee Herran kanssa. Se ei ole myöskään helppoa, mutta yksin ei tarvitse kulkea. Hän on messissä kaiken aikaa. Joskus aivan hiljaa pitkänkin aikaa, joskus hyvinkin puheliaana. Kuten hyvä ystävä tekee. Lisäksi Herra antaa polulle juuri niitä ihmisiä, joita tarvitsemme :)