pieniä paloja YWAM Skienistä

Tässä muutama video siitä, mitä YWAM Skienissä tehdään ja miten Jumala vaikuttaa :)
Var så god!!


Latvia Project

DTS

Ttestimony

Outreach

juleferie.

Nolottaa, kun en ole kirjoittanut pitkään aikaan. Se ei tarkoita, etteikö mitään kirjoitettavaa olisi ollut. En ole saanut ajatuksiani kasaan ja illalla kirjoittamista haittaa pilkkiminen.

Joka tapauksessa olen nyt jättänyt oman sellini, mukavan vankilan ja Skienin taakseni. Aika siellä oli sekä antoisaa että vaikeaa. Jumala aloitti prosessin, joka toivottavasti jatkuu ja johtaa Hänen entistä syvempään tuntemiseen ja muutokseen minussa. Skieniin jäi muutama ihminen, jota tulen kaipaamaan. Viimeisinä viikkoina alkoi syntyä sellaisia ihmissuhteita, joissa oli kaipaamaani syvyyttä ja luottamusta. Muutama DTS:n opiskelija adoptoi minut ;) Sain viettää heidän kanssaan kivoja iltoja ja käydä hyviä keskusteluja. Yksi SOE:n opiskelija jäi sydämeeni erityisellä tavalla ja muutama staffiin kuuluvakin. Aivan loppumetreillä sain tutustua edes vähän 42v. naiseen, jonka seurassa oli hyvä olla sekä huippuun 16v poikaan.

Syntymäpäivänäni sain kokea kivoja yllätyksiä ja basen julefestit osuivat samalle illalle. Norjalaista jouluruokaa, laulua, naurua, ohjelmaa, kakkuja etc. Skienin evlut.seurakuntaakin jään kaipaamaan. Siellä kävin joka sunnuntai jumiksessa. Tutustuin työntekijöihin ja tein vapaaehtoistyötä. Ovet sekä YWAM Skieniin että paikalliseen evlut. seurakuntaan ovat aina avoinna. Lähteissäni ja tälläkään hetkellä en tiedä palaanko sinne. Yksin Jumala tietää ja rukoilen, että kertoo sen minullekin vielä ;)

Tässä on paras näkemäni jouluevankeliumi. Näin sen ekan kerran basen joulujuhlissa. Enjoy :)

Perjantaiaamusta hyppäsin yhden jenkkipojan kanssa junaan. Hän meni Gardermoen lentokentällä ja minä jatkoin Stangeen (Hamarin lähelle), josta minut noudettiin autolla YWAM Grimerudiin, joka on Norjan pääbase ja jonne minun on tarkoitus mennä maaliskuussa aloittamaan omaa DTS:ääni. Paikka oli vanha maatila kivan oloisessa kylässä. Ihmiset, joita ehdin pikaisesti tavata, vaikuttivat mukavilta. Mutta jokin siellä ahdisti mua kovasti. Ehdin olla 3 tuntia Grimerudissä, nähdä paikat ja jutella yhden DTS-ohjaajan kanssa. Lähdin kohti Hamaria bemarin kyydissä sekavin ajatuksin. God, should I really come here?

Hamarissa juoksin ehtiäkseni junaan, joka olikin tunnin myöhässä. Paluumatka kului torkkuen ja norjalaisen noin 80v. psykologian tohtorin ja proffan kanssa keskustellen. Bussilla köröttelin Orkangeriin. Oli ihana tunne sydänalassa, kun raahasin isoa rinkkaani ja toista kassia pitkin Parkveieniä klo 23 jälkeen pakkasessa. Tähdet tuikkivat ja toivottivat minut tervetulleeksi takaisin. Kuin kotiin olisi palannut :)

Nyt pari päivää olen levännyt, tehnyt jouluostoksia siskon vanhimman tyttären kanssa, käynyt luistelemassa kahden siskontytön kanssa, lukenut, pelannut lautapelejä, katsonut kun piparkakkuja leivotaan, syönyt jouluruokaa seisovassa pöydässä ja käynyt "laulamassa joulun sisään" kirkossa.

Kuten joku ehkä tietää, en diggaan juurikaan joululauluista. No okei, joistakin - mutta harvoista. Norjassa suosikkini on tämä:

Arrow up! Arrow up! Ar-row, ar-row, ar-row up!!

Mitä enemmän oon ollut puhumatta (tai puhunut verrattain vähän, kun suomea ei täällä paljon puhella), sitä enemmän Jumala on puhunut. Kohdallani se tarkoittaa usein vaikeita tilanteita (out of my comfort zone) ja kipeitä tunteita (yksinäisyyttä, häpeää, erillisyyden tunnetta etc.). Kuitenkin - ja kaikesta huolimatta - Jumala on kaiken yläpuolella. Hän on lähellä. Hän toimii ihmeellisillä tavoilla ja sellaisilla, mitä vähiten odotan. Yleensä sellaisilla tavoilla, joita en osaa edes kuvitella.

Pieni esimerkki: oon rukoillut lähes koko täällä oloni ajan, että saisin yhden ystävän. Muutamat opiskelijat ovat olleet erityisen kilttejä ja huomaavaisia mua kohtaan, mutta sellaista yhteyttä en ole löytänyt, jota oon kaivannut. Tämän asian kanssa oon kipuillut. Samalla oon rämpinyt englanninkielen suossa, joka tuntuu upottavan mut. On vaikea ilmaista itseään niinkuin haluaisi, kun sanat ovat hukassa ja aliaksen pelaaminenkaan ei aina auta.

Eilen eräs pieni takaisku aiheutti sen, että "maljastani tuli ylitsevuotavainen". Tuntui, että kaikki romahti, eikä täällä ollut ketään kenelle puhua tai etten edes osaisi selittää tilannettani. Lopulta otin yhteyttä "pomooni", joka on herttainen saksatar. Hän oli välittömästi käytettävissä, vaikkei asu basessa ja vietti vapaapäiväänsä. Hän raahasi minut kahville erääseen tunnelmalliseen kuppilaan. Siellä sain vuodattaa kaikki tuntoni ja sydämeni taakat sekä räkiä tusina nessua ja ryystää kaakaota. Miten jakaminen helpottikaan. Sain käydä rakentavaa keskustelua ja tuoretta näkökulmaa, rohkaisua, rukousta ja lämpöä. Illalla tajusin, että Jumala vastasi rukoukseeni myöntävästi. Reitti vastaukseen ei ollut sellainen, jota olin ajatellut, mutta todennäköisesti opin enemmän kuin siitä tavasta vastata, jota itse ajattelin.

Kun uskomme Jeesukseen, meissä asuu Jumalan Henki. Tuo Henki asuu maallisessa tomumajassamme. Majassa, joka on monin osin viallinen ja todellakin vain väliaikainen koti Hengelle. Meissä asuva Henki voi erittäin hyvin, koska se on yhteydessä Jumalaan ja se on osa Hänen Henkeään. Mutta mielemme, sydämemme ja sielumme eli ajatuksemme, tunteemme ja tahdomme taistelevat kaikenlaisten ristiriitojen, mielitekojen, kiusausten, valheiden ja monenlaisen synnin kanssa. Niin monesti annan ajatusteni, tunteideni ja tahtoni ohjata valintojani, vaikka Hengen tulisi ohjata niitä. Jumalan Henki, joka asuu meissä, on nimittäin Totuuden Henki.

Arrow up tarkoittaa suoran yhteyden pitämistä ylöspäin, jatkuvaa keskustelua Isän kanssa. Arjen kaikissa tilanteissa voin valita, annanko "lihani" puhua vai pyydänkö neuvoa (ja mitä kulloinkin tarvitsen) Isältä. Jos valitsen jälkimmäisen, silloin Henki minussa on voitolla ja Isä saa luvan toimia. Hän on nimittäin Herrasmies. Hän ei tee asioita elämässämme väkisin ja pakolla vaan Hän antaa meidän valita. Hän haluaa, että annamme Hänelle tilaa. Aivan arjen pienissä asioissa. Kun suojatietä ylittää vanha mummo etanavauhtia ja minulla on kiire autollani tapaamiseen (koska en lähde koskaan ajoissa liikkeelle) - annanko "lihalleni" vallan ja kiroa päristän mummon alimpaan helvettiin vai pyydänkö Isältä kärsivällisyyttä odottaa.

stewardship and economy = taloudenhoitajan virka ja rahatalous.

Tästä aiheesta sain olla kuulemassa tiistaina puhuttelevaa settiä. Seminaarin piti Ernst & Youngilla työskentelevä, koko työuransa rahamaailmassa tehnyt, tunnustava kristitty herrasmies. Kuulijakuntana oli iso joukko 20-24v. ja pienempi joukko 25-45v. tunnustavia kristittyjä. Äärimmäisen mielenkiintoista kuulla, nähdä ja oppia tästä aiheesta, joka koskettaa jokaista joka päivä.

Seminaarin lähtöajatus oli Luuk.16:10-12 
Joka on vähimmässä luotettava, se on luotettava paljossakin, ja joka on vähimmässä vilpillinen, se on vilpillinen myös paljossa. Jos te ette luotettavasti hoida väärää rikkautta, kuka uskoo teille todellista? Ja jos te ette luotettavasti hoida toisen omaisuutta, kuka teille kerran antaa sen, mikä on teidän omaanne? 

Kaikki, mitä meillä on, on lainassa. Kun synnymme maailmaan, me emme tuo mitään mukanamme. Lähteissämme tästä maailmasta, emme voi ottaa mitään mukaamme. Jos uskoo, että Jumala on kaiken Luoja ja maailman Valtias - silloin kaikki, mitä meillä on, on lainassa Jumalalta. Hän haluaa, että pidämme hyvää huolta kaikenlaisesta omaisuudesta, mm. luonnosta, toista ihmisistä ja myös rahasta.

Vastuullisuus rahakäytössä ei kuulosta ollenkaan muodikkaalta tai coolilta. Mutta sitä Jumala haluaa ja odottaa meiltä. Raamattu kehoittaa meitä olemaan velkaantumatta kenellekään. Nyt maailmassa se tuntuu olevan vaikeaa, vaikka haluaisitkin toimia niin. Harvalla on varaa hankkia vaikkapa auto tai oma koti ilman lainaa.

Vanha juutalainen opetus,jota vanhemmat antoivat lapsilleen omaisuuden hoitamisesta meni jotenkin näin... Tuloista 1/10 menee kymmenyksiin (kehoitus nousee Raamatusta), 1/10 lahjoituksiin tarvitseville, 1/10 sijoituksiin, 2/10 säästöön ja 5/10 omaan elämiseen. Todellakin jäin miettimään kymmenyksiä ja lahjoituksia. Antaessaan saa ja tulee siunatuksi.


Monesti Jumalaan luottavat ihmiset ajattelevat, että Jumala pitää kyllä huolen omistaan. Niinhän Hän pitääkin. Mutta Jumala edellyttää meiltä silti järjen ja viisauden käyttämistä (jotka Hän on meille lahjoittanut) myös raha-asioissa. Monesti toimimme ensin, sitten luotamme että Jumala auttaa ja sen jälkeen vasta rukoilemme. Järjestys, jossa Jumala haluaisi meidän toimivan on seuraava: rukous (kysy Isältä asiasta ja kuuntele mitä Hän sanoo), luottamus ja toiminta.

Seminaarissa teimme myös dilemma-työskentelyä eli saimme tapauksen ja ratkoimme sitä. Tuli hyvin erilaisia vastauksiaja näkökulmia. Näihin tilanteisiin ei ole olemassakaan vain yhtä oikeaa vastausta.
Esimerkki: Sinulla on tililläsi 200 euroa. Seuraava palkka tulee vasta kolmen viikon päästä. Laskuja on vielä maksamatta ja ruokaakin pitää hankkia. Haluat ostaa uudet talvikengät, joita olet himoinnut jo monta kuukautta. Ne maksavat 200 euroa. Yllättäen saat lahjoituksena 200 euroa erään ystäväsi kautta. Mitä teet?

Voit vieläkin löytää rauhan, (lisää tähän oma nimesi).

Job 11:13-19a

Käännä nyt mielesi Jumalan puoleen, Job, ojenna kätesi Jumalaa kohti! Jos käsiäsi tahraa synti, heitä se pois, älä anna pahan asua majassasi. Silloin voit puhtain mielin kohottaa katseesi. Olet vaskesta valettu, peloton ja luja. Sinä unohdat nämä kärsimykset, muistat ne vain kuin tulvaveden, joka virtasi pois. Elämäsi valo kohoaa kirkkaampana kuin sydänpäivä, sen pimeyskin on kuin sarastava aamu. Sinä saat olla luottavalla mielellä, sillä toivo elää, olet turvassa. Voit nukkua levollista unta, sinä saat olla rauhassa, mikään ei sinua uhkaa. (RK 1992)

Yet if you devote your heart to him and stretch out your hands to him, if you put away the sin that is in your hand and allow no evil to dwell in your tent, then, free of fault, you will lift up your face; you will stand firm and without fear. You will surely forget your trouble, recalling it only as waters gone by. Life will be brighter than noonday, and darkness will become like morning. You will be secure, because there is hope; you will look about you and take your rest in safety. You will lie down, with no one to make you afraid. (NIV)

Ostin vuosi sitten punaisen Raamatun. Siinä on samalla sivulla sekä suomeksi että englanniksi sama teksti. On ollut hyvin valaisevaa lukea niitä rinnakkain. Aloin kuunnella Raamattua läpi kronologisessa järjestyksessä. Ei, minulla ei ole ääniraamattua vaan paperiversio. Jos haluat lukea Raamatun kirjoitukset aikajärjestyksessä läpi, googlettamalla löytyy tähän ohjeita. Se alkaa 1.Mooseksen kirjasta ja seuraavaksi tulee rakas ystäväni Job. Hänen sekä hänen kolmen ystävänsä kanssa olen nyt kulkenut. Ylläoleva Jobin kirjan kohta pysäytti tänään todella. Englanninkielinen teksti aukaisi Sanan minulle paremmin tällä kertaa.

2.Tim.3:16-17

Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus, on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä. (RK1992)

All Scripture is God-breathed and is useful for teaching, rebuking, correcting and training in righteousness, so that the servant of God may be thoroughly equipped for every good work. (NIV)

Tästä jakeesta lähdettiin liikkeelle tiistaina Mary J:n opetuksessa. Se opeteltiin ulkoa ja muisteltiin sitä monta kertaa päivässä. Paljon perustavaa laatua olevaa settiä tuli neljän päivän aikana, jotka sain olla hänen hyvässä, innostavassa ja raamatunmukaisessa opetuksessaan. Eri Raamatun käännöksiä omalla kielelläsi ja eri kielisiä käännöksiä kannattaa katsella ja vertailla. Niistä saattaa saada uutta näkökulmaa ja syvyyttä. 

Meillä on Isä, joka HALUAA puhua meille. Niiii-in, juuri sinullekin. Ei vain minulle, seurakuntasi pastorille ja naapurin Martalle, joka laulaa kirkkokuorossa - vaan SINULLE :) Hän on antanut Sanansa ja PUHUU siellä. Luotettavammin kuin missään muualla, esim. tunteissasi tai mielessäsi. Hän on Totuuden Isä. Poika on (tie,) Totuus (ja elämä). Pyhä Henki on Totuuden Henki. Tämän perusteella Jumalan Sanan on oltava...TOTTA. Se on Totuus.

Meillä on lukutaito. Sitä ei muuten tule koskaan olemaan yli 50% maailman ihmisistä. Ja suurimmalla osalla meistä onnekkaista on myös aivan omat kopiot Raamatusta kotona. On siis helppoa kuin heinänteko kuulla Isän ääni. Minulle se ainakaan ole helppoa. Luen Jumalasta ja puhun Hänestä - mutta aika harvoin kuulen, mitä Hänellä on sanottavana. Oli mahtia saada opetusta erilaisista keinoista KUUNNELLA Raamattua, ei lukea sitä.

Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus...ei kai nyt sentään Vanhan testamentin tekstitkin? Niin noh niin...Raamatun aikaan, Paavalin kirjoitellessa kirjettä Timoteukselle kirjoitukset tarkoittivat juurikin niitä kirjoituksia, jotka me tunnemme Vanhana testamenttina :) Siispä: jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus. Kuulemista siis piisaa ;)

Jumala todella HALUAA puhua sinulle ja Hän PUHUU. Raamatussa sanotaan 2000 kertaa "Jumala sanoi". Hänkö ei siis puhu sinulle? Ala viettää aikaa Isän kanssa joka päivä ja opit kuuntelemaan. Hänen kanssaan on hyvä olla. Hänen tahtonsa meitä kohtaan on paras mahdollinen. Se ei aina ehkä miellytä, mutta se on siitä huolimatta paras. Isä tahtoo, että seuraamme Hänen hyvää suunnitelmaan. 

Miksikö? Koska Hän on rakkaus.

Kiitän Luojaani tästä päivästä!!

Voin kertoa sinulle, että kaikki päivät täällä uudessa ympäristössä, uusien kasvoja (tosin ystävällisten sellaisten) parissa ja vieraalla kielellä, eivät ole olleet helppoja. Paremmin minut tuntevat tietävät, että olen toisinaan syrjäänvetäytyvä, arka ja synkkyyteen taipuvainen. Hyviä hetkiäkin on ollut monia - mutta suopeutuminen on välillä ottanut koville.

Tänään herätessäni en osannut aavistaakaan, millaisen lahja Jumala oli valmistanut minulle täksi päiväksi :) Menin normaalisti toimistolle klo 8.30. ja rukoushuoneeseen, jossa liki joka aamu on enemmän tai vähemmän jengiä rukoilemassa yhdessä. Mutta tänään olikin staff meeting eli koko henkilökunta (DTS, SOE, base ja leaderit, yhteensä noin 40 hlöä) kokoontui yhteen. Tämä tapahtuu joka toinen tiistai. Erittäin mukava tilanne, mm.aluksi kaikki eri kansallisuudet rukoilivat omalla kielellään. Sain edustaa koko Suomea :) Staff meeting on tärkeä yhteenkuuluvuuden ja yhteyden takia. Lisäksi se on merkittävä kanava isojen ja pientenkin asioiden jakamiselle.

Tämän jälkeen ajattelin, että nyt menen pesemään lakanoita - mutta ei - vuorossa olikin base staff meeting eli pienemmän porukan kokoontuminen, meidän jotka teemme töitä basessa. Tällä kertaa herkuteltiin puuseppä-Martinin tekemällä suklaakakulla ja rohkaisimme toisiamme. Käytännössä teimme laput jokaisen nimellä ja ne kiersivät ringissä. Jokainen sai kirjoittaa toisen lappuun jotain rohkaisevaa. Melkein sama ajatus kuin Koivikossa totuuden tuolissa / positiivisuuslapussa. So nice :)

No nyt lähden sitten kohti basea ja...vaan eipä mitään, "pomoni" sanoi, että haluatko osallistua tänään DTS:n luennoille. Tänne tulee opettajia eri puolilta maailmaa muutamaksi päiväksi tai viikoksi opettamaan eri aiheista. (Muunmuassa heidän huoneitaan siivoan ja laitan kaiken kuntoon seuraavaa opettajaa varten.) Tällä viikolla on teemana Sana ja opettajana noin 55-60v. nainen Jenkkilästä. Noh, tottahan minä haluan opetusta kuulla :) Ennen luennon alkua pääsin näkemään vähän mitä rutiineja DTS:lla on.

Joka aamu on eri opiskelijan vuoro olla muiden rohkaistavana. Tosi makee juttu!! Muut kertovat asioita, joista pitävät sinussa ja missä olet hyvä. Tällaista meistä jokainen kaipaa ja myös tarvitsee. Liian harvoin kuitenkaan sitä toisillemme suomme. Tämän jälkeen opiskelijat antoivat lyhyitä todistuksia siitä, mitä edellisellä viikolla (olivat pois basesta tiimiviikolla eli käytännön harjoittelussa) Jumala oli tehnyt. Tämäkin juttu on tosi rohkaiseva koko ryhmälle. Kuulla miten Jumala tekee työtään meissä ja ympäristössä sekä käyttää meitä.

Mutta sitten opetukseen :) Kun Mary Jean Powers aloitti aamupäivän settinsä, meinasin alkaa itkeä. Ilosta :) Aivan loistava huumorintaju, todella innostava ja maanläheinen tapa opettaa sekä kommunikoida ihmisten kanssa. Kaikesta hänen tavassaan opettaa ja opetuksen sisällöstä loisti se, että kunnia kuuluu Jumalalle. Lähdimme liikkeelle perusasioista, jotka nekin tuntuivat aivan ihmeellisiltä minulle. Imin opetusta itseeni kuin pesusieni vettä. Mary Jean opettaa vielä 3 päivää ja saan osallistua noille luennoille. Iloitsen siitä todella paljon. Tänään tajusin, että olen kuin kuihtunut kasvi. Nyt kun sain vettä ja valoa, virkistyin ja jaksan nostaa pääni ylös - kiinnittää katseeni Elämän antajaan. Kiitos Jeesus!!

God, what do you want to say today?

Otsikon kysymys lukee täällä basessa tyttöjen vessanovessa.

Minulla on heikko kuulo ja huono keskittymiskyky. Ei vain fyysisessä vaan myös hengellisessä mielessä. Onneksi Jumala puhuu ennenkaikkea Sanansa kautta - siis Raamatun, joka on käteni ulottuvilla lähes aina. Ja osaanhan minä lukea. Itseasiassa erityisesti pidän lukemisesta ja mainitsen sen harrastuksekseni. Miksi sitten en tartu Elämän kirjaan ja kuuntele. Laiskuutta? Aikapula? You name it, I have it.

Rukouksessa Isän äänen kuuleminen on aina ollut minulle erittäin vaikeaa. Se vaatii tietysti myös harjoittelua. Huomaan olevani arka. Pelkään, että asiat / ajatukset / kuvat / sanat etc, jotka saan rukouksessa ovatkin omiani, minusta lähtöisin, eikä Jumalasta. Onneksi Raamatusta voi tarkastaa, mikä on Jumalan tahdonmukaista, Hänen sydämeltään lähtenyttä.

Joku viisas ihminen joskus sanoi, että rukous on Isän syliin kiipeämistä. Pidän tästä mielikuvasta :) Tänään olin luterilaisen kirkon messussa. Välihuomio: miten virkistävää olikaan saada nauttia ehtoollista. Siellä pappi (toinen välihuomio: saarnaa ilmeisesti aina siitä kohtaa, mistä penkkirivit alkavat, ei saarnastuolista tai lukupulpetista. On näin heti lähempänä ihmisiä monella tapaa.) puhui siitä, miten rukous voi helposti olla sitä, että puhun itselleni tai itsekseni Jumalasta. Olematta yhteydessä Jumalaan, josta itsekseen puhun. Tai sitten...minä sitä ja minä tätä ja minulle...me, myself and I. Jos minä itse olen rukouksen lähtökohtana tai keskipisteen, onko kaikki oikeassa järjestyksessä.

On hyvä tuntea kolmiyhteinen Jumala ja Hänen rakas Poikansa, Jeesus Kristus - silloin on huomattavasti helpompi jutella heille. Jumala puhuu meille edelleen, tänäkin päivänä ja tässä maailmanajassa varmiten Sanansa kautta, joka on by the way Elävä ja eläväksi tekevä. Keskustelu on useimmiten enemmän kuuntelemista kuin puhumista. Pappi rohkaisi meitä lukemaan Raamattua kysellen ja ennenkaikkea kuunnellen, rukoilemaan Raamatun kanssa.

Freedom within prison walls.

Tänään on vapaapäivä. Sai nukkua pitempään. Syödä aamupalan rauhassa. Sitten lähdin kameran kanssa kävelylle, tutkimaan kaupunkia. Kauniiden ja karujenkin asuinalueiden läpi kuljeksin. Hyvin erilaisia alueita on aivan kiinni toisissaan.

Aurinko paistoi täydeltä terältä ja syksyn lehdet rapisivat jaloissani. En malttanut palata baseen ennenkuin olin niin väsynyt, että oli pakko. Reilut 4 tuntia tuli talsittua. Kuvia en muistanut montaa ottaa. Samalla reissulla kävin välttämättömillä ostoksilla ja etsin elokuvateatterin.

Nyt on vatta täynnä riisipuuroa. Lauantaisin ja sunnuntaisin on erilaiset ruoka-ajat kuin arkena. Joka lauantai on puuropäivä. Tulee jouluinen olo. Päivä on ollut ihana. Paljon valoa, raitista ilmaa ja ulkoilua. Vielä jos jaksaisi kiivetä yhden mäen päälle ennenkuin tulee ilta ja aurinko laskee.

Huomaan kaipaavani ulkoilmaa aivan uudella tavalla nyt, kun olen työajallinen ja en voi lähteä ulkoilemaan ennen klo 16. Sitten päivällinen onkin klo 16.30. joten en ehdi ulos asti koskaan ennen klo 17 ja sitten alkaakin jo hämärä hiipiä vuorten takaa. Pitää ottaa kaikki ilo irti viikonloppuina ja varsinkin nyt, kun on keliä.

Monena päivänä töitä tehdessäni olen kuunnellut Åströmin Ninan biisiä Freedom within prison walls. Kappale on syntynyt Ninan vankilavierailujen kautta. Se istuu hyvin nykyiseen asuin- ja työpaikkaani.
Enjoy it :)

Tape me to the other side.

Hej og hej. Otsikko liittyy eiliseen työpäivääni, jota vietin mm. basen 4.kerroksessa eli vintillä, jossa on työkamuni Martinin "office". Siellä sain opetusta puusepältä (kyllä, tämä nuorukainen kulkee kirjaimellisesti Jeesuksen jalanjäljissä) siitä, miten tunnistan listoista, mikä on puuta ja mikä feikkiä sekä mihin mitäkin listaa käytetään.

Monenlaisia työtehtäviä on ollut: siivousta, raksasiivousta, vierashuoneen siivousta ja laittamista edustuskuntoon, pyykkäämistä (just love it), silittämistä, maalaamista (toinen rakas) ja keittiöhommia (tänään ekan kerran...not my favorite). Noh, tekemistä riittää ja päiväsaika kuluu siinä. Jaloillaan oleminen ja fyysinen työ koettelee kehoani, etenkin selkää - mutta kyllä tästä selvitään.

Kivoja juttuja viikolla oli spontaani elokuvailta SOE:n opiskelijoiden kanssa (School Of Evangelism). Katsoimme Faith Like Potatos. Ihan hyvä raina edelleen. Tärkeämpää oli tutustua ihmisiin ja olla porukassa. Tiistaina eräs SOE:n tytöistä pyysi minua raamattupiiriin, joka pidettäisiin jossain paikallisista kahviloista. Tämä oli siis eka kerta ja meitä oli neljä paikalla. Mukavaa. Kaikki muut olivat norjalaisia, joten käytimme norjaa ja vain vähän englantia. Luin Raamattua ääneen norjaksi :D Kahvila nimi on Stockmand. Melkein tuli kotoisa olo. Join kaakaota. Oh-hoh.

Joka torstai on basen kellarikerroksessa (eli ruokailutilassamme) Cafe Motta. Opiskelijat muuttavat tilan viihtyisäksi ja trendikkääksi kahvilaksi. Flyereita on jaettu ja mainoksia laitettu esille. Eilen paikalla oli vain vähän basen ulkopuolelta tulevia nuoria, mutta joitakin kuitenkin. Nautin loistavasta mansikkapirtelöstä ja keskustelusta eestiläisen nuoren naisen kanssa, joka on täällä töissä kolmatta vuotta ja sitä ennen kävi DTS:n (Discipleship Training School) täällä. Sydämessäni on erityinen paikka eestiläisille <3

MUTTA viikon kohokohta oli eilen aamulla, kun menin lähiruokakauppaan. TAT-TA-DA-DAT-TA-DA-DAAAAAAAAAA, siellä oli Marianne, nainen jonka tapasin puistossa viime lauantaina, kun olimme evankelioimassa. Menneellä viikolla hän tuli mieleeni monta kertaa ja kannoin hänet Isän syliin rukouksissa. Ja nyt Rema 1000:ssa hän laittoi hedelmiä tiskiin!!! Marianne on siis töissä siellä. Menin hänen luokseen ja kysyin, onko hänen nimensä Marianne. En ollut aivan 100% varma, koska hänellä ei tällä kertaa ollut huppua päässä ;) Hän oli Marianne ja näytti hämmentyneeltä. Kysyin, muistaako hän, kun juttelimme viime lauantaina puistossa. Ja hän muisti. Emme ehtineet puhua enempiä, koska hänellä oli kiireinen työaamu. Tulin NIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIN hyvälle mielellä tästä lyhyestä kohtaamisesta. Kiitin Herraa Mariannesta. Uskon ja rukoilen, että saan jälleen törmätä häneen ja voisimme tutustua paremmin.

Nyt on mentävä. Sain jo kommentin, että kirjoitanko kirjaa ;) Täällä on vain yksi yhteinen ja yleinen tietokone koko basessa, joten en voi olla ikuisuutta tässä. Vaikka nuorisolla toki on omat läppärit ja muut hifi-laitteet. Lähden pian yhteen konserttiin Misjonkirkelle. Ilta on vasta nuori, mutta minä en ;)

Ha det bra alle sammen!!

Alla pari kuvaa Skienistä ja yksi basesta (eli Prisonista). En ole ehtinyt kuvailla vielä mitään ja voi olla hankala saadakaan kuvia koneelle.

How big is your heart?

Torstai-illasta asti olen ollut Skienissä Missionuorten basessa. Ihmiset ovat ystävällisiä ja nuoria. Pääni on sekaisin, kun yritän selviytyä englanniksi uudessa ympäristössä ja uusien kasvojen keskellä. Useampi itkun purskaus on jo tullut - samoin lämmin ailahdus sydänalassa.

Olen ainoa suomalainen basessa. Muutama eestiläinen on staffissa. Muuten väkeä on Ruotsista, Tanskasta, Saksasta, Usasta, Brasialiasta ja pääosa Norjasta. Tehtäväni ovat vielä hieman epäselvät. Tiimini (Home and Comfort) pomo on ollut sairaana. Näemme ehkä maanantaina. Perjantaina pesin lakanoita ja pyyhkeitä sekä silitin. Olen nukkunut kaksi yötä omassa sellissäni, joka on karu, mutta mukava. Kiitos Herralle, olen nukkunut kuin tukki. Kaikki uusi ja vieraat kielet uuvuttavat.

Tänä viikonloppuna Skienissä on eri kristillisten seurakuntien (joita on paljon) yhteinen rukousviikonloppu, joka sisältää erilaisia kokoontumisia. Osallistuin tänään opetukseen, jonka aiheena oli evankeliointi. Opettaja oli erittäin innostava ja aito. Hän kysyi, mitä evankeliointi on. Tuli monia vastauksia: Jeesuksesta kertomista ihmisille, ihmisten rakastamista, Jumalan ylistämistä etc. Luennon pitäjä sanoi, että kaikki ovat hyviä ja oikeita vastauksia. Hänelle evankeliointi on kysymys: How big is your heart eli Kuinka suuri sinun sydämesi on?

Tämä kysymys ja opetus pisti miettimään, omaa osaani ja tapaani kertoa ihmisille Jeesuksesta, rakastaa heitä ym. Jeesus ei ole enää keskuudessamme fyysisesti. Hän antoi meille tehtävän. Kuka sen hoitaa ellemme me?
Olen tiennyt erilaisia evankeliointitapoja. Traktaattien jakamisen lisäksi Jumalan rakkautta voidaan viedä eteenpäin vaikkapa maalaamalla talon seinät tai pitämällä kerhoa lapsille. On ystäväevankeliointia, kirje-evankeliointia, ovelta ovelle -evankeliointia etc. Tänään tutustuimme neljään eri keinoon: treasure hunting eli aarteen etsintä, validition, creation prayer ja cafe.

Ryhmäni oli aarteen etsijöitä. Jakauduimme pienempiin ryhmiin, joista vielä pareittain. Rukoilimme ja kuuntelimme Jumalan ääntä: missä, minkä nimisiä, millaisilla tuntomerkeillä varustettuja ja millaisia asioita kantavia ihmisiä meidän tulisi kohdata. Jokainen ihminen on aarre. Sinä olet aarre - sen haluamme kertoa tuolle ihmiselle.

Minun aarrekarttaani tuli merkinnät: puisto, koiraan kanssa kulkeva ihminen. Tiimini Michael, Melanie ja Therese saivat tarkempiakin tuntomerkkejä: punainen takki, Marianne etc.Kohtamisimme eri ihmisiä. Toiset halusivat jutella, toiset eivät. Itselleni merkittävin kohtaaminen oli puistossa. Näin jo kaukaa naisen, joka tuli koiran kanssa sateessa. Therese, joka on norjalainen, tuli avukseni. Kävelimme naisen luo ja kysyin, onko koira kiltti (norjaksi :)). Siitä lähti keskustelu. Puhuimme koirasta, siitä ketä olemme ja että olemme aarteen etsintää. Naisen nimi oli Marianne!! Hän kertoi elämästään. Kysyimme saammeko rukoilla hänen puolestaan. Marianne kertoi, että hänellä on ollut hyvä elämä ja asiat on hyvin. Koira tosin oli erittäin sairas. Kiitimme Jumalaa Mariannen elämästä ja pyysimme koiralle terveyttä. Kerroimme, että Mariannelle, että hän on aarre, jota olimme etsimässä - ja miten Jumala rakastaa häntä. Oli erittäin mukava jutella naisen kanssa ja huomata, miten iloiseksi hän tuli. Kaikki keskustelut eivät ole yhtä avoimia tai mukavia - mutta Jumala puhuu ja koskettaa ihmisiä kauttamme, jos annamme itsemme käyttöön, emmekä astu Hänen tielleen. Mariannen kanssa lopulta halasimme ja sanoimme ha det brat.

rohkaisu.

Tänään sain rohkaisua tästä kuvasta.

Mieleeni nousi M.Lutherin sanat:
"Jumala ei ota vastaan muita kuin hylättyjä, ei paranna muita kuin sairaita, ei anna näköä muille kuin sokeille, ei elämää muille kuin kuolleille, ei vanhurskauta muita kuin syntisiä, ei tee viisaiksi muita kuin tyhmiä."

unet.

Olen nähnyt ja muistan hyvällä tavalla omituisia unia viimeisen viikon aikana. En aio sukeltaa erilaisiin unien tulkinnan tai selittämisen koulukuntiin, esim. Freudin tai muidenkaan päätelmiin. En halua niihin sekaantua.

Kaikkivaltiaalla Luojallamme on valta vaikuttaa myös uniimme. On ihmisiä, joille Jumala antaa unia näyiksi tulevasta, ikään kuin ennekuviksi. Raamatusta voi lukea vaikkapa Joosefista ja hänen kyvystään tulkita Jumalan antamia enneunia: 1.Moos.37 ja 39:21-41:57.

Kaikki unet eivät ole enneunia tai niiden sisältö ei kerro jotain merkittävää tulevasta. Yleensähän unet heijastavat tunteitamme, ajatuksiamme ja kokemuksiamme, joita aivomme kehon levätessä käsittelevät. Mutta unien kautta Jumala voi rohkaista ja vahvistaa epävarmaa, heikko, pelokastakin ihmistä. Tällaisia unia olen nähnyt viime aikoina.

Silloin kun olen kokenut olevani yksin ja hylätty, unessa olen saanut kokea olevani hyväksytty ja rakastettu. Jumala haluaa vakuuttaa minut siitä. Silloin kun olen kokenut suurta epävarmuutta ja pelkoa tulevaa kohtaan, unessa Jumala on osoittanut, ettei minulla ole syytä pelätä vaan voin Häneen luottaen ottaa seuraavan askeleen, vaikken tiedäkään vielä mitä siitä seuraa. Joskus unet vahvistavat minulle Jumalan antamia lupauksia suoraan Sanasta. Ne muistuttavat, että palaa aina Elävän Sanan äärelle ja puhu Isälle.

                                          Kaj Stenvall: Hiljaisempi virtaus  


"Sinä saat olla luottavalla mielellä, sillä toivo elää, olet turvassa. Voit nukkua levollista unta" Job 11:18

hytta.

Norjalaiset ovat kansa, joka rakastaa luontoa: merta, tunturia, järviä, vuoria, jokia yms. Heillä on erityinen suhde ympäristöönsä, sen haasteisiin ja kauneuteen jo historian kauttakin. Suuri osa norskeista on ulkoilmaihmisiä ja vapaa-ajalla monet lähtevät vaeltelemaan, kalastamaan, metsästämään ja tietysti talvella hiihtämään sekä laskettelemaan. Tunturit ja syrjäseudut ovat täynnä mökkejä (hytta), joissa vietetään viikonloppuja ja pitempiä lomia. Rauha, hiljaisuus, puhdas luonto, kiireettömyys. Niistä minäkin pidän.

Sain olla siskon perheen kanssa heidän hytallaan Aivan mahtava mesta: kivimökki orginelleine yksityiskohtineen, suloisia ruohokattoisia piharakennuksia, hassu ulkohuussi ja vieressä virtaava joki.

Kiitos Herra tästä viikonlopusta, paikasta ja ennen kaikkea ihmisistä.

kuvia.

Jotain tunnelmakuvia Orkangerista vuonon rannalta.

riippuvuus.

Aina aika ajoin mietin, mistä kaikista asioista olen riippuvainen. On monta sellaista asiaa, jotka eivät ole minulle hyväksi, mutta joissa olen kiinni - ja jotka tuntuvat seuraavan minua vuodesta toiseen. Jokaisella meistä on omat riippuvuutemme. Toiset niistä ovat yleisesti paheksuttuja - toisia taas ei pidetä edes riippuvuuksina. Joskus riippuvuus kun pukeutuu hyvää ja kauniiseen asuun huijaten ihmisiä.

Omalla kohdallani olen pohtinut sitä, miten riippuvainen olenkaan muista ihmisistä. Missä kulkee normaalin ihmisistä välittämisen / yhteyden hakemisen ja läheisriippuvuuden raja. Tämän kysymyksen äärellä nousee väkisinkin esiin myös kysymys suhteestani Jumalaan. Kuinka riippuvainen olen Hänestä.

Elämän pimeämpinä ja vaikeampina aikoina olen saanut huomata, että Jumala on ainoa, josta kannattaa olla riippuvainen Hän on ainoa, joka kestää. Hän ei jätä, eikä hylkää, vaikka kaikki muu ympärillä murenee. Vain Hän voi kantaa kaikki kipumme, tuskamme ja tyhjyytemme. Jeesuksen varaan kannattaa rakentaa elämänsä. Meiltä voidaan viedä ja niin monesti viedäänkin pois asioita, joiden varaan olemme ripustautuneet: läheiset ihmiset, terveys, omaisuus, maine, kunnia yms. Kun kaikki muu katoaa tai otetaan pois, Jumala jää. Jeesus pysyy.

Ainoa tarpeellinen riippuvuus ihmisellä on jatkuva yhteys Jumalaan ja Jeesukseen. Näin olen päätellyt.

jäähyväiset, lähtö, matka ja perillä.

Voin kertoa, että oli TODELLA vaikeaa sanoa heippoja rakkaille ihmisille - niin nuorille kuin vanhoillekin. Otti koville, vaikken itkenytkään joka tilanteessa valtoimenaan. Lähdön haikeudessa oli kuitenkin jotain erittäin kaunista: aito ja avoin tunne molemminpuolisesta välittämisestä sekä jälleennäkemisen toivo.

Lähtöön liittyy varmasti aina paljon valmisteluja, monenlaisia ponnistuksia ja paljon ajatuksia. Minulle siihen liittyi myös hyvin sekavia tunteita. Oli valtavan vapauttavaa aloittaa matka siirtymällä ensin noin 25 kilometrin päähän kotoa ja hengähtää ystäväpariskunnan helmoissa pari yötä. Kiitos adoptiovanhempani :)

Varsinainen matka alkoi sitten lauantaina 6.10. ennen klo 09. Ihana kummityttöni haki minut, käytti ostoksilla Parkanon urheiluliikkeessä ja vei junalle. Kiitos Elpuri. Matkan ensimmäistä pätkää minun ei tarvinnut tehdä yksin. Sain seurakseni uskollisen ystävän. Teot puhuvat lujempaa kuin sanat.

Kemistä jatkoin matkaa bussilla yksin Haparandan kautta Luleåån, jossa hyppäsin yöjunaan, joka puksutti pimeän Ruotsin halki. Sain nukuttua muutamia tunteja hyvin. Samassa vaunussa kanssani istumapaikoilla matkusti noin 8 ihmistä. Bräckessä sekä Östersundissa vaihdoin aamulla junia ja nukuin jälleen. Vettä satoi koko matkan ajan enemmän ja vähemmän, mutta niskaani sain sitä vain vähän Luleåssa ja Bräckessä. Ruotsin ja Norjan rajaa lähestyessä vettä tuli rankasti ja tuuli repi matalia puita sekä pensaita. Lähempänä Trondheimia ei enää satanut vaan aurinko vähän pilkahteli, kun juna kurvaili vuononreunoja pitkin. Väsyneet silmät lepäsivät maisemissa.

Koska oli sunnuntai, kaupunki oli hiljainen kun kävelin kantamuksineni sen halki. Busseja ei pyhänä kulje Orkdaliin joka tunti. Vaelsin Mormors Stue -nimiseen kahvilaan, joka jo vuosia sitten valloitti minut tunnelmallaan. Siellä nautin katkaravuilla täytetyn sämpylän ennenkuin nousin bussiin, joka vei minut hurjaa vauhtia Orkangeriin siskon perheen luo.

Nyt kun olen ollut noin 37 tuntia Norjassa, olo on edelleen väsynyt, flunssainen ja jollain tavalla ristiriitainen. Toisaalta sydämessä on iloa ja kiitollisuutta - toisaalta olen rauhaton  ja pelokaskin. Tänään olin siskon ja hänen kahden nuoremman tyttärensä kanssa. Leivoin 6-vuotiaan kanssa banaanikakun. Se tuoksui, näytti ja maistui hyvältä, vaikka olikin hieman raaka sisältä. Ehkä alan leipoa tämän vuoden aikana enemmän kuin pari juustokakkua. Siskon tytöstä tulee kuulema poliisi, palomies tai kampaaja. Mieluusti näitä kaikkia. Minusta hänestä tulisi hyvä opettaja. Eilen ja tänään on tuo ekaluokkalainen kärsivällisesti opettanut minulle norjaa koulu- ja satukirjojen avulla. Harjoitukset jatkuvat.

luopuminen.

Eilen Ikaalisten kirkossa oli  aivan mahtava hyväntekeväisyyskonsertti, Kaunis Ihminen. Niin siistiä, että tällainen järjestettiin jo kolmannen kerran omassa kotikirkossani. Lahjojaan käyttivät monet ihmiset niin paikalliset kuin vierailijatkin, mm. kls, Nina Åström, Ilkka Puhakka ja Juha Tapio.

Olimme tulleet aamupäivällä nuorten kanssa syysleiriltä Koivikosta ja olin melko sekaisin väsymyksestä. Sain nähdä pitkästä aikaa, syödä lounasta ja rukoilla yhdessä ystävän kanssa ennen konserttia.  Yhteinen rukous on rohkaisevaa. Kirkossa tuttuja ihmisiä tulvi ovista ja ikkunoista. Huikeeta nähdä heistä jokaista, vaikka aikaa kiireettömään tapaamiseen ei ollutkaan. Konsertissa samalla penkillä istui liuta rakkaita ihmisiä, suosikkiartisti laulamassa ja kirkossa paljon kansaa. Kiitollisuus täytti mielen. Musiikki ja tarinat koskettiviat sydäntä.

Kesken konsertin tajusin, mikä on vaikein osuus lähtemisessä. Siis mikä on minulle vaikeinta. Ihmisistä luopuminen. Eilen luopumisvaihe iski todella päälle. Samalla ääretön kiitollisuus näistä ihmeellisistä Jumalan luomuksista, samalla haikeus ja ikävä luopua heistä.

Tänään jatkoin luopumista. Se tekee joskus todella kipeää. Jokainen elämän päivä on jonkinlaista luopumista. Luopumista eilisestä, menneistä, siitä mistä ei voi tai kannatakaan pitää kiinni. Haluaisin myös opetella luopumaan siitä, mikä ei ole Jumalan tahdonmukaista ja siitä mikä on vain minun omaa haihatteluani. Haluan luopua siitä kuvitelmasta, että itse tietäisin, mikä on minulle parhaaksi. Haluan luopua siitä tunteesta, että Jumalalla ei ole suunnitelmia minun varalleni. Sillä Raamattu lupaa, että on. Ne ovat vieläpä rauhan suunnitelmia.

Jeesus kulkee edelläni. Hänelle minun tulevaisuuteni on historiaa.

ystävät.

Hih, on ihanaa, kun on ihmisiä, joille kelpaat sellaisena kuin olet. He ovat ystäviä.

Viime viikon lopulla sain nähdä pitkäaikaista ja läheistä ystävääni, joka asuu sen verran etäällä, ettemme kovin usein näe. Hän oli muutaman päivän kotiseudulla ja ehdimme viettää aikaa pariinkin otteeseen. On hienoa, kun on sellainen ihminen, jonka kanssa voi olla vaikka tuntitolkulla yhdessä hiljaa tai puuhailla jotain. Aina ei tarvitse puhua. Taannoin kyseinen ystävä oli luonani, luki yhden kirjan sillä aikaa, kun minä torkuin sängylläni.

Eilen sain kunnian ja ilon käydä ensivisiitillä uudehkon ystäväni kodissa. Oli todella vapauttava ja lämmin ilmapiiri. Juttu luisti. Jotain jännää sielujen sympatiaa. Olen kiitollinen tästä huipusta ystävästä.

Tänään sama riemu jatkui. Rakas ystäväni, rinnallakulkija ja henkinen tuki tuli luokseni syömään katkarapukastiketta ja juustokakkua. Kuinka mukavaa on vaan olla ja turista. Turvallisessa seurassa aika menee siivillä ja nauttii toisen seurasta ehdoitta.

Kun tiedän, että olen pian lähdössä kauas pitkäksi aikaa, tulee haikea olo. Ikävä. Joku viisas on joskus sanonut, että ilman jäähyväisten haikeutta ei voi olla jälleennäkemisen riemua.

Kiitos Luoja kaikista rakkaista ihmisistä lähellä ja kaukana. Pidä heistä kiinni ja ole heidän lähellä joka hetki.

sankari.

En tunne oloani kovinkaan sankarilliseksi. Kaikkihan me halutaan olla sankareita edes joskus, edes jollain tavoin.

Moni käytännön asia, jotka vain pitää hoitaa ennen lähtöä, on tekemättä. Omaisuuden inventointi ja pakkaaminen laatikoihin on todella pahasti vaiheessa. En tiedä vieläkään, minne olen menossa lokakuun alussa. Vaihtoehtoja on, mutta mikään ei ole tuntunut täysin oikealta. Stressi, huoli ja pelkokin alkaa hiipiä mieleen ja sydämeen. Samalla tiedän, että Jumala pitää huolen minustakin.
Hän on luvannut.

Eilen hypähti yhdestä kirjasta silmilleni sitaatti, joka on rohkaiseva.
"Sankari voi olla vain se, joka pelkää."
Näin on todennut George B Shaw. Ehkä minustakin voi tulla vielä sankari :) Ainakin tunnen Yhden sellaisen. Hän kulkee kaiken aikaa vierelläni, välillä kantaa minua sylissään.

rakkauskirje.

Isän Rakkauskirje

 

Lapseni,

et ehkä tunne minua, mutta minä tiedän kaiken sinusta.
Ps. 139:1
Tiedän milloin istut ja milloin nouset.
Ps. 139:2

Tunnen kaikki sinun tiesi.
Ps. 139:3

Olen laskenut kaikki pääsi hiuksetkin.
Matt. 10:29-31

Tein sinut minun kuvakseni.
1. Moos. 1:27

Minussa sinä elät, liikut ja olet.
Ap.t. 17:28

Sillä sinä olet minun lapseni.
Ap.t. 17:28

Tunsin sinut jo ennen syntymääsi.
Jer. 1:4-5

Valitsin sinut, kun suunnittelin luomakuntaa.
Ef. 1:11-12

Et ollut vahinko.
Ps. 139:15-16

Kaikki sinun päiväsi on kirjoitettu minun kirjaani.
Ps. 139:15-16

Päätin tarkkaan, milloin synnyt ja missä asut.
Ap.t. 17:26

Sinä olet ihme, suuri ihme.
Ps. 139:14

Kudoin sinut kokoon äitisi kohdussa.
Ps. 139:13

Saatoin sinut maailmaan syntymäpäivänäsi.
Ps. 71:6

Ne, jotka eivät tunne minua, ovat antaneet minusta väärän kuvan.
Joh. 8:41-44

En ole kaukainen enkä vihainen vaan täydellinen rakkaus.
1. Joh. 4:16

Ja haluan antaa sinulle ylen määrin rakkauttani
1. Joh. 3:1

vain siksi, että olet minun lapseni ja minä olen Isäsi.
1. Joh. 3:1

Tarjoan sinulle enemmän kuin maallinen isäsi koskaan kykenisi.
Matt. 7:11

Sillä minä olen täydellinen Isä.
Matt. 5:48

Kaikki hyvä, mitä saat, tulee minulta.
Jaak. 1:17

Minä olen sinun huolenpitäjäsi ja täytän kaikki tarpeesi.
Matt. 6:31-33

Suunnitelmani sinun tulevaisuutesi varalle on aina ollut täynnä toivoa.
Jer. 29:11

Minä rakastan sinua ikuisella rakkaudella.
Jer. 31:3

Ajatukseni sinua kohtaan ovat lukemattomat kuin hiekanjyväset meren rannalla.
Ps. 139:17-18

Minä iloitsen sinusta laulaen.
Sef. 3:17

En koskaan lakkaa tekemästä sinulle hyvää.
Jer. 32:40

Sillä sinä olet minun aarteeni.
2. Moos. 19:5

Haluan koko sydämestäni ja sielustani palauttaa asemasi lapsenani.
Jer. 32:41

Ja tahdon näyttää sinulle suuria ja ihmeellisiä asioita.
Jer. 33:3

Jos etsit minua koko sydämestäsi, löydät minut.
5. Moos. 4:29

Iloitse minussa, ja annan sinulle, mitä sydämesi toivoo,
Ps. 37:4

koska juuri minä olen antanut sinulle ne toiveet.
Fil. 2:13

Voin tehdä sinulle enemmän kuin osaat edes kuvitella,
Ef. 3:20

sillä olen suurin rohkaisijasi.
2. Tess. 2:16-17

Olen myös Isä, joka lohduttaa sinua kaikissa murheissasi.
2. Kor. 1:3-4

Kun sydämesi on särkynyt, olen lähelläsi.
Ps. 34:18

Kannan sinua sylissäni niin kuin paimen kantaa lammastaan.
Jes. 40:11

Kerran tulee päivä,jolloin pyyhin silmistäsi kaikki kyyneleet.
Ilm. 21:3-4

Ja otan pois kaiken sen tuskan, jota olet kärsinyt maan päällä.
Ilm. 21:3-4

Olen Isäsi ja rakastan sinua aivan kuin poikaani Jeesusta.
Joh. 17:23

Jeesuksessa rakkauteni sinuun tulee ilmi.
Joh. 17:26

Hän on olemukseni täydellinen kuva.
Hepr. 1:3

Hän tuli osoittamaan, että olen puolellasi, en sinua vastaan,
Room. 8:31

ja kertomaan, etten pidä kirjaa synneistäsi.
2. Kor. 5:18-19

Jeesus kuoli, jotta sinä ja minä voisimme tehdä sovinnon.
2. Kor. 5:18-19

Hänen kuolemansa oli lopullinen osoitus rakkaudestani sinua kohtaan.
1. Joh. 4:10

Annoin kaiken, mitä rakastin, saadakseni sinun rakkautesi.
Room. 8:31-32

Jos otat vastaan Jeesuksen, otat vastaan minut.
1. Joh. 2:23

Eikä mikään enää erota sinua minun rakkaudestani.
Room. 8:38-39

Tule kotiin, ja järjestän taivaassa kaikkien aikojen juhlat.
Luuk. 15:7

Olen aina ollut ja tulen aina olemaan Isä.
Ef. 3:14-15

Kysyn sinulta: haluatko olla lapseni?
Joh. 1:12-13

Minä odotan sinua.
Luuk. 15:11-32

 

Rakkaudella, Taivaallinen Isäsi,
Kaikkivaltias Jumala

katseita.

Tänä kesänä olen saanut nähdä ja ottaa vastaan monenlaisia kosketettavia katseita. Konfirmaatiossa, kun nuorta siunataan, on ainutlaatuiset katseet sekä kummilapsilla että kummeilla. Siinä on pyhän kosketusta. Kun ihminen on polvillaan alttarikaiteella ja kohtaa Vapahtajansa lävistetyt kädet ehtoollisen kautta. Kun nuori kertoo kuolleesta vanhemmastaan. Kun lastenkoti lapsi rutistaa sinua ja sylisi on haluttu paikka, katseiden kohdatessa Kristus on läsnä. Kun eestiläinen mummo halaa ja taputtaa sinua, kyynelten kostuttama katse on täynnä iloa ja riemua. Kiitos Isä näistä katseista. Auta meitä useammin katsomaan toisiamme silmiin.

alku.

Aina ollaan matkalla johonkin. Jos ei fyysisesti, niin sitten henkisesti tai hengellisesti.
On aika aloittaa kirjoittamaan seuraavasta matkastani, joka on erilainen kuin tähänastiseni.

Lokakuun alussa jään virka- ja opintovapaalle leipätyöstäni ja katson, mitä Jumala on varannut minulle. Syksyn ja talven tehtävät sekä paikka eivät ole vielä kirkastuneet - mutta, jos Luoja suo, helmikuussa 2013 aloitan YWAM:n All Nations All Generations -opetuslapseuskoulun Grimerudissa, Norjassa.

Suuri tuuli puhaltakoon.