Mitä enemmän oon ollut puhumatta (tai puhunut verrattain vähän, kun suomea ei täällä paljon puhella), sitä enemmän Jumala on puhunut. Kohdallani se tarkoittaa usein vaikeita tilanteita (out of my comfort zone) ja kipeitä tunteita (yksinäisyyttä, häpeää, erillisyyden tunnetta etc.). Kuitenkin - ja kaikesta huolimatta - Jumala on kaiken yläpuolella. Hän on lähellä. Hän toimii ihmeellisillä tavoilla ja sellaisilla, mitä vähiten odotan. Yleensä sellaisilla tavoilla, joita en osaa edes kuvitella.
Pieni esimerkki: oon rukoillut lähes koko täällä oloni ajan, että saisin yhden ystävän. Muutamat opiskelijat ovat olleet erityisen kilttejä ja huomaavaisia mua kohtaan, mutta sellaista yhteyttä en ole löytänyt, jota oon kaivannut. Tämän asian kanssa oon kipuillut. Samalla oon rämpinyt englanninkielen suossa, joka tuntuu upottavan mut. On vaikea ilmaista itseään niinkuin haluaisi, kun sanat ovat hukassa ja aliaksen pelaaminenkaan ei aina auta.
Eilen eräs pieni takaisku aiheutti sen, että "maljastani tuli ylitsevuotavainen". Tuntui, että kaikki romahti, eikä täällä ollut ketään kenelle puhua tai etten edes osaisi selittää tilannettani. Lopulta otin yhteyttä "pomooni", joka on herttainen saksatar. Hän oli välittömästi käytettävissä, vaikkei asu basessa ja vietti vapaapäiväänsä. Hän raahasi minut kahville erääseen tunnelmalliseen kuppilaan. Siellä sain vuodattaa kaikki tuntoni ja sydämeni taakat sekä räkiä tusina nessua ja ryystää kaakaota. Miten jakaminen helpottikaan. Sain käydä rakentavaa keskustelua ja tuoretta näkökulmaa, rohkaisua, rukousta ja lämpöä. Illalla tajusin, että Jumala vastasi rukoukseeni myöntävästi. Reitti vastaukseen ei ollut sellainen, jota olin ajatellut, mutta todennäköisesti opin enemmän kuin siitä tavasta vastata, jota itse ajattelin.
Kun uskomme Jeesukseen, meissä asuu Jumalan Henki. Tuo Henki asuu maallisessa tomumajassamme. Majassa, joka on monin osin viallinen ja todellakin vain väliaikainen koti Hengelle. Meissä asuva Henki voi erittäin hyvin, koska se on yhteydessä Jumalaan ja se on osa Hänen Henkeään. Mutta mielemme, sydämemme ja sielumme eli ajatuksemme, tunteemme ja tahdomme taistelevat kaikenlaisten ristiriitojen, mielitekojen, kiusausten, valheiden ja monenlaisen synnin kanssa. Niin monesti annan ajatusteni, tunteideni ja tahtoni ohjata valintojani, vaikka Hengen tulisi ohjata niitä. Jumalan Henki, joka asuu meissä, on nimittäin Totuuden Henki.
Arrow up tarkoittaa suoran yhteyden pitämistä ylöspäin, jatkuvaa keskustelua Isän kanssa. Arjen kaikissa tilanteissa voin valita, annanko "lihani" puhua vai pyydänkö neuvoa (ja mitä kulloinkin tarvitsen) Isältä. Jos valitsen jälkimmäisen, silloin Henki minussa on voitolla ja Isä saa luvan toimia. Hän on nimittäin Herrasmies. Hän ei tee asioita elämässämme väkisin ja pakolla vaan Hän antaa meidän valita. Hän haluaa, että annamme Hänelle tilaa. Aivan arjen pienissä asioissa. Kun suojatietä ylittää vanha mummo etanavauhtia ja minulla on kiire autollani tapaamiseen (koska en lähde koskaan ajoissa liikkeelle) - annanko "lihalleni" vallan ja kiroa päristän mummon alimpaan helvettiin vai pyydänkö Isältä kärsivällisyyttä odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti