Viime ja tällä viikolla vapaaehtoistelu on lähtenyt käyntiin isommin.
Seurakunnat (joita yhtymässä on siis neljä) järjestävät perinteisesti kaikille riparilaisille yhteisen pyjama-cupin. Urheiluhallille (jonne mulla on matkaa noin 150 metriä) kokoontui perjantai-iltana noin 100 rippikoululaista ja 15 apuohjaajaa (vanhempia nuoria), kymmenkunta riparilaisten vanhempaa, kaks pappia, yks diakoni, yks katekeetta ja yks suomalainen vapaaehtoistäti. Pelit ja muu ohjelma alkoivat klo 21 ja loppuivat klo 02. Eri ripariryhmät olivat muodostaneet joukkueita, joilla oli yhtenäinen asustus, ryhmähuuto etc. Skaboja käytiin lento-, käsi- ja jalkapallossa. Omaa lajiani, lentävää palloa tietysti seurasin innolla. Käsipalloa oli erittäin viihdyttävää seurata. Pelien välissä oli korssamling eli iltahartaus, jossa kokoonnuttiin ison kynttilöistä tehdyn ristin äärelle laulamaan ja kuuntelemaan. Ilta ja yö meni nopsakkaan ja meininki oli hyvä. Pelejä ei otettu liian tosissaan, mutta kuitenkin tehtiin parhaansa.
Tällä viikolla pääsin siivoamaan kirkkoja. Kirkonpalvelija (en tiedä mikä nimike olisi lähimpänä...) nimeltään Tor haki mut kotiportilta autolla ja vei ensin Orkangerin kirkkoon, joka on suht pieni.
Siellä imuroin ja siirryimme muutaman sadan metrin päähän Hyvän Paimenen kappelille. Sekin on aika pieni rakennus ja jälleen imuroin mestan melko nopeasti.
Sitten jatkoimme matkaa pääkirkolle Fannremiin, jossa hyppäsin seurakunnan nelivetomaasturin puikkoihin ja ajoin Moen kirkolle parinkymmenen kilsan päähän. Alla ensin Fannremin kirkko ja sitten Moen.
Moen kirkko näyttää kuvassa pienemmältä kuin on. Sen imurointiin meni liki 3 tuntia. Ulkona oli -18 ja sisällä ehkä +5. Onneksi ajatukset olivat lämpimiä :)
Ettei kirkon kuvia olisi liian vähän, laitan alle vielä loputkin alueen kirkot kehiin:
ensin Geitastrand (pieni, lempparini ja siskon norjalaisen suvun kotikirkko) ja sitten fjellkirke eli tunturikirkko, jonne pääsee lumiseen aikaan vain suksilla.
Olin kuitenkin kiltti ja laitoin osasta sisäkuvat, nimittäin kuudesta rakennuksesta neljä on ulkoa valkoisia ja melko samannäköisiä. Mielikuvitusta ei ole liikaa haaskattu ;)
Tämän viikon maanantaina sain puhelinnumeron paikalliseen vanhusten palvelutaloon. Soitin ja sovin tutustumiskäynnin tiistaille. Nopean ja melko tylynkin "haastattelun" päätteeksi mut vietiin suoraan yhdelle 8 hengen osastolle. Tämä osoittautui hyväksi asiaksi. Pääsin sopimaan jutuista hoitsujen kanssa, näin tilat ja osan asukkaista. Parasta kuitenkin oli se, että sain vierailla kahden vanhuksen omassa huoneessa (iso, omin tavaroin kalustetut huone, pikkunen keittiötaso ja saniteettitilat) ja istuskella juttelemassa. Nyt pääsen harjoittelemaan norjan kieltä. Vanhukset lupasivat opettaa mulle lisää :) Heidän kanssaan oli kiva keskustella, kun ei ole kiirettä muodostaa lauseita ja on aikaa toistaa sama mulle niin kauan, että ymmärrän. Jatkossa käyn sillä osastolla 2-3 kertaa viikossa laittamassa aamupalaa, tarjoilemassa, siivoamassa aamupalan pois ja juttelemassa halukkaiden kanssa sekä toivottavasti myös ulkoiluttamassa, kun pakkaset vähän hellittää.
Varhaismuori sisälläni hypähtää, kun voin kohdata vanhempia ihmisiä. Omia rakkaita isovanhempia on jo ikävä. Hyvä, että saan nyt tavata sijaismummuja ja -taatoja. Vapaaehtoistyöntekijän urani on siis tähän mennessä koostunut pääasiassa diakoniatyöstä sekä siivous- ja keittiöhommista. Pikkasen nuorisotyötä siinä sivussa, ettei totuus pääse unohtumaan ;)
Viime viikolla sain postissa pari kirjaa. Tilasin ne tulevaa YWAM:n opetuslapseuskoulua ajatellen. Opiskeluihin kuuluu muutama kirjaraportti. Nyt mulla on 3/4 kirjasta, joista yksi on suomeksi. Aloin lukea sitä. Kirjoittaja on Loren Cunningham, joka on Youth With A Missionin eli Missionuorten perustaja. Kirjan nimi on Kirja joka muuttaa kansat. Mielenkiintoista ja herättelevää luettavaa. Jos olet yhtään kiinnostunut siitä, miten siunaukset kohtaa kansakuntia - niin lue tämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti