turhia sanoja & sydämen puhetta.

Sellainen fiilis mulla on usein, että maailmassa paljon puhetta mutta niissä on hyvin vähän sisältöä. Tarkoitan nyt sekä ihmisten välisiä keskusteluja yleisesti ottaen ja julkisia puheita että omia höpinöitäni.Varsinkin niitä.


Menneenä syksynä oon saanut huomata, miten tärkeä asia mulle on oma äidinkieli. En ole tajunnut tätä aiemmin yhtä kirkkaasti. Kielipuolena oon kokenut lukuisia turhautumisia ja monta henkistä itkupotkuraivaria, kun en osaa ilmaista itseäni englanniksi (ja norjaksi vielä vähemmän) niinkuin haluaisin. Osa minusta puuttuu, kun kielini on vajaista. Toisten kanssa yhdessä rukoileminenkin oli hankalaa, kun sydän ei puhu englantia. Onneksi Jumala ymmärtää ja puhuu suomea :) Voi sitä riemun hetkeä, kun sain rakkaan ystäväni kylään Skieniin ja sain puhua SUOMEA kasvokkain toisen ihmisen kanssa. Tunsin olevani jälleen kokonainen.

Muutamassa päivässä ikaalista puhuessani huomasin, että suustani tulee aivan kamalasti sanoja, jotka olisi parempi jättää sanomatta. Kielipuolisuus on opettanut siis ainakin sen, että sanat, jotka lausun ilmoille vieraalla kielellä, ovat harkitumpia. Puheesta karsiutuu pois paljon turhaa, tyhjää ja tyhmää. Toki myös kivoja sävyjä ja persoonallisia vivahteita. Esimerkiksi räyhääminen tai pistävillä sanoilla sivaltaminen ei onnistu yhtä helposti englanniksi kuin suomeksi. Onnellisia ne, jotka pälisivät vankilan kaikuvassa aulassa yötä myöden :) (Matt.15:18-19 ja Luuk.6:45)

Kävin eilen Orkdalin seurakuntayhtymän kirkkokonttorilla moikkaamassa vanhoja tuttuja ja ilmoittamassa, että haluaisin tehdä vapaaehtoishommia heille. Tänään pakkasin 79 kirjaa ja lajittelin noin 140 syntymäpäiväonnittelukorttia. Urakka jäi vielä kesken. Tuntui mukavalta tehdä jotain käsillään, auttaa seurakunnan työntekijöitä ja kuunnella samalla laadkasta musiikkia mp3:lla. Täällä seurakunta muistaa 75-, 80-, 85- ja 90-vuotiaita merkkipäivän johdosta kirjalla. Yli 90-vuotiaita onnitellaan jokaisena vuotena kukalla. Kaikki vuoden 2013 sankarit olivat käsissäni. Tajusin, että minkä huikean mahdollisuuden Jumala oli järjestänyt mulle. Tuhannen taalan eli noin 5 600 norjan kruunun paikka: voin tuoda heidät Isälle rukouksessa. Päivän askartelutuokiosta tulikin aivan erilainen, kun olin etukäteen ajatellut. Jumala on jo viime vuoden aikana sytyttänyt sydäntäni vanhuksille. Tänään roihu sai kasvaa. Ja esirukous sai myös uutta syvyyttä tämänpäiväisen hetken kautta päässäni sekä sydämessäni. Saan kiittää Jumalaa sellaisista ihmisistä, joita en tunne tai ole edes koskaan tavannut. Saan kantaa heitä Isän eteen ja syliin asti. Mah-ta-vuuuuut-ta :)

1.Tess.5:17-18

Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala  tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta. (1992)

Pray continually; give thanks in all circumstances, for this is God´s will for you in Christ Jesus.



Check it out...kuomat opistolla on kerännyt Raamatunkohtia rukouksesta: http://www.sro.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=554&Itemid=446