How big is your heart?

Torstai-illasta asti olen ollut Skienissä Missionuorten basessa. Ihmiset ovat ystävällisiä ja nuoria. Pääni on sekaisin, kun yritän selviytyä englanniksi uudessa ympäristössä ja uusien kasvojen keskellä. Useampi itkun purskaus on jo tullut - samoin lämmin ailahdus sydänalassa.

Olen ainoa suomalainen basessa. Muutama eestiläinen on staffissa. Muuten väkeä on Ruotsista, Tanskasta, Saksasta, Usasta, Brasialiasta ja pääosa Norjasta. Tehtäväni ovat vielä hieman epäselvät. Tiimini (Home and Comfort) pomo on ollut sairaana. Näemme ehkä maanantaina. Perjantaina pesin lakanoita ja pyyhkeitä sekä silitin. Olen nukkunut kaksi yötä omassa sellissäni, joka on karu, mutta mukava. Kiitos Herralle, olen nukkunut kuin tukki. Kaikki uusi ja vieraat kielet uuvuttavat.

Tänä viikonloppuna Skienissä on eri kristillisten seurakuntien (joita on paljon) yhteinen rukousviikonloppu, joka sisältää erilaisia kokoontumisia. Osallistuin tänään opetukseen, jonka aiheena oli evankeliointi. Opettaja oli erittäin innostava ja aito. Hän kysyi, mitä evankeliointi on. Tuli monia vastauksia: Jeesuksesta kertomista ihmisille, ihmisten rakastamista, Jumalan ylistämistä etc. Luennon pitäjä sanoi, että kaikki ovat hyviä ja oikeita vastauksia. Hänelle evankeliointi on kysymys: How big is your heart eli Kuinka suuri sinun sydämesi on?

Tämä kysymys ja opetus pisti miettimään, omaa osaani ja tapaani kertoa ihmisille Jeesuksesta, rakastaa heitä ym. Jeesus ei ole enää keskuudessamme fyysisesti. Hän antoi meille tehtävän. Kuka sen hoitaa ellemme me?
Olen tiennyt erilaisia evankeliointitapoja. Traktaattien jakamisen lisäksi Jumalan rakkautta voidaan viedä eteenpäin vaikkapa maalaamalla talon seinät tai pitämällä kerhoa lapsille. On ystäväevankeliointia, kirje-evankeliointia, ovelta ovelle -evankeliointia etc. Tänään tutustuimme neljään eri keinoon: treasure hunting eli aarteen etsintä, validition, creation prayer ja cafe.

Ryhmäni oli aarteen etsijöitä. Jakauduimme pienempiin ryhmiin, joista vielä pareittain. Rukoilimme ja kuuntelimme Jumalan ääntä: missä, minkä nimisiä, millaisilla tuntomerkeillä varustettuja ja millaisia asioita kantavia ihmisiä meidän tulisi kohdata. Jokainen ihminen on aarre. Sinä olet aarre - sen haluamme kertoa tuolle ihmiselle.

Minun aarrekarttaani tuli merkinnät: puisto, koiraan kanssa kulkeva ihminen. Tiimini Michael, Melanie ja Therese saivat tarkempiakin tuntomerkkejä: punainen takki, Marianne etc.Kohtamisimme eri ihmisiä. Toiset halusivat jutella, toiset eivät. Itselleni merkittävin kohtaaminen oli puistossa. Näin jo kaukaa naisen, joka tuli koiran kanssa sateessa. Therese, joka on norjalainen, tuli avukseni. Kävelimme naisen luo ja kysyin, onko koira kiltti (norjaksi :)). Siitä lähti keskustelu. Puhuimme koirasta, siitä ketä olemme ja että olemme aarteen etsintää. Naisen nimi oli Marianne!! Hän kertoi elämästään. Kysyimme saammeko rukoilla hänen puolestaan. Marianne kertoi, että hänellä on ollut hyvä elämä ja asiat on hyvin. Koira tosin oli erittäin sairas. Kiitimme Jumalaa Mariannen elämästä ja pyysimme koiralle terveyttä. Kerroimme, että Mariannelle, että hän on aarre, jota olimme etsimässä - ja miten Jumala rakastaa häntä. Oli erittäin mukava jutella naisen kanssa ja huomata, miten iloiseksi hän tuli. Kaikki keskustelut eivät ole yhtä avoimia tai mukavia - mutta Jumala puhuu ja koskettaa ihmisiä kauttamme, jos annamme itsemme käyttöön, emmekä astu Hänen tielleen. Mariannen kanssa lopulta halasimme ja sanoimme ha det brat.

rohkaisu.

Tänään sain rohkaisua tästä kuvasta.

Mieleeni nousi M.Lutherin sanat:
"Jumala ei ota vastaan muita kuin hylättyjä, ei paranna muita kuin sairaita, ei anna näköä muille kuin sokeille, ei elämää muille kuin kuolleille, ei vanhurskauta muita kuin syntisiä, ei tee viisaiksi muita kuin tyhmiä."

unet.

Olen nähnyt ja muistan hyvällä tavalla omituisia unia viimeisen viikon aikana. En aio sukeltaa erilaisiin unien tulkinnan tai selittämisen koulukuntiin, esim. Freudin tai muidenkaan päätelmiin. En halua niihin sekaantua.

Kaikkivaltiaalla Luojallamme on valta vaikuttaa myös uniimme. On ihmisiä, joille Jumala antaa unia näyiksi tulevasta, ikään kuin ennekuviksi. Raamatusta voi lukea vaikkapa Joosefista ja hänen kyvystään tulkita Jumalan antamia enneunia: 1.Moos.37 ja 39:21-41:57.

Kaikki unet eivät ole enneunia tai niiden sisältö ei kerro jotain merkittävää tulevasta. Yleensähän unet heijastavat tunteitamme, ajatuksiamme ja kokemuksiamme, joita aivomme kehon levätessä käsittelevät. Mutta unien kautta Jumala voi rohkaista ja vahvistaa epävarmaa, heikko, pelokastakin ihmistä. Tällaisia unia olen nähnyt viime aikoina.

Silloin kun olen kokenut olevani yksin ja hylätty, unessa olen saanut kokea olevani hyväksytty ja rakastettu. Jumala haluaa vakuuttaa minut siitä. Silloin kun olen kokenut suurta epävarmuutta ja pelkoa tulevaa kohtaan, unessa Jumala on osoittanut, ettei minulla ole syytä pelätä vaan voin Häneen luottaen ottaa seuraavan askeleen, vaikken tiedäkään vielä mitä siitä seuraa. Joskus unet vahvistavat minulle Jumalan antamia lupauksia suoraan Sanasta. Ne muistuttavat, että palaa aina Elävän Sanan äärelle ja puhu Isälle.

                                          Kaj Stenvall: Hiljaisempi virtaus  


"Sinä saat olla luottavalla mielellä, sillä toivo elää, olet turvassa. Voit nukkua levollista unta" Job 11:18

hytta.

Norjalaiset ovat kansa, joka rakastaa luontoa: merta, tunturia, järviä, vuoria, jokia yms. Heillä on erityinen suhde ympäristöönsä, sen haasteisiin ja kauneuteen jo historian kauttakin. Suuri osa norskeista on ulkoilmaihmisiä ja vapaa-ajalla monet lähtevät vaeltelemaan, kalastamaan, metsästämään ja tietysti talvella hiihtämään sekä laskettelemaan. Tunturit ja syrjäseudut ovat täynnä mökkejä (hytta), joissa vietetään viikonloppuja ja pitempiä lomia. Rauha, hiljaisuus, puhdas luonto, kiireettömyys. Niistä minäkin pidän.

Sain olla siskon perheen kanssa heidän hytallaan Aivan mahtava mesta: kivimökki orginelleine yksityiskohtineen, suloisia ruohokattoisia piharakennuksia, hassu ulkohuussi ja vieressä virtaava joki.

Kiitos Herra tästä viikonlopusta, paikasta ja ennen kaikkea ihmisistä.

kuvia.

Jotain tunnelmakuvia Orkangerista vuonon rannalta.

riippuvuus.

Aina aika ajoin mietin, mistä kaikista asioista olen riippuvainen. On monta sellaista asiaa, jotka eivät ole minulle hyväksi, mutta joissa olen kiinni - ja jotka tuntuvat seuraavan minua vuodesta toiseen. Jokaisella meistä on omat riippuvuutemme. Toiset niistä ovat yleisesti paheksuttuja - toisia taas ei pidetä edes riippuvuuksina. Joskus riippuvuus kun pukeutuu hyvää ja kauniiseen asuun huijaten ihmisiä.

Omalla kohdallani olen pohtinut sitä, miten riippuvainen olenkaan muista ihmisistä. Missä kulkee normaalin ihmisistä välittämisen / yhteyden hakemisen ja läheisriippuvuuden raja. Tämän kysymyksen äärellä nousee väkisinkin esiin myös kysymys suhteestani Jumalaan. Kuinka riippuvainen olen Hänestä.

Elämän pimeämpinä ja vaikeampina aikoina olen saanut huomata, että Jumala on ainoa, josta kannattaa olla riippuvainen Hän on ainoa, joka kestää. Hän ei jätä, eikä hylkää, vaikka kaikki muu ympärillä murenee. Vain Hän voi kantaa kaikki kipumme, tuskamme ja tyhjyytemme. Jeesuksen varaan kannattaa rakentaa elämänsä. Meiltä voidaan viedä ja niin monesti viedäänkin pois asioita, joiden varaan olemme ripustautuneet: läheiset ihmiset, terveys, omaisuus, maine, kunnia yms. Kun kaikki muu katoaa tai otetaan pois, Jumala jää. Jeesus pysyy.

Ainoa tarpeellinen riippuvuus ihmisellä on jatkuva yhteys Jumalaan ja Jeesukseen. Näin olen päätellyt.

jäähyväiset, lähtö, matka ja perillä.

Voin kertoa, että oli TODELLA vaikeaa sanoa heippoja rakkaille ihmisille - niin nuorille kuin vanhoillekin. Otti koville, vaikken itkenytkään joka tilanteessa valtoimenaan. Lähdön haikeudessa oli kuitenkin jotain erittäin kaunista: aito ja avoin tunne molemminpuolisesta välittämisestä sekä jälleennäkemisen toivo.

Lähtöön liittyy varmasti aina paljon valmisteluja, monenlaisia ponnistuksia ja paljon ajatuksia. Minulle siihen liittyi myös hyvin sekavia tunteita. Oli valtavan vapauttavaa aloittaa matka siirtymällä ensin noin 25 kilometrin päähän kotoa ja hengähtää ystäväpariskunnan helmoissa pari yötä. Kiitos adoptiovanhempani :)

Varsinainen matka alkoi sitten lauantaina 6.10. ennen klo 09. Ihana kummityttöni haki minut, käytti ostoksilla Parkanon urheiluliikkeessä ja vei junalle. Kiitos Elpuri. Matkan ensimmäistä pätkää minun ei tarvinnut tehdä yksin. Sain seurakseni uskollisen ystävän. Teot puhuvat lujempaa kuin sanat.

Kemistä jatkoin matkaa bussilla yksin Haparandan kautta Luleåån, jossa hyppäsin yöjunaan, joka puksutti pimeän Ruotsin halki. Sain nukuttua muutamia tunteja hyvin. Samassa vaunussa kanssani istumapaikoilla matkusti noin 8 ihmistä. Bräckessä sekä Östersundissa vaihdoin aamulla junia ja nukuin jälleen. Vettä satoi koko matkan ajan enemmän ja vähemmän, mutta niskaani sain sitä vain vähän Luleåssa ja Bräckessä. Ruotsin ja Norjan rajaa lähestyessä vettä tuli rankasti ja tuuli repi matalia puita sekä pensaita. Lähempänä Trondheimia ei enää satanut vaan aurinko vähän pilkahteli, kun juna kurvaili vuononreunoja pitkin. Väsyneet silmät lepäsivät maisemissa.

Koska oli sunnuntai, kaupunki oli hiljainen kun kävelin kantamuksineni sen halki. Busseja ei pyhänä kulje Orkdaliin joka tunti. Vaelsin Mormors Stue -nimiseen kahvilaan, joka jo vuosia sitten valloitti minut tunnelmallaan. Siellä nautin katkaravuilla täytetyn sämpylän ennenkuin nousin bussiin, joka vei minut hurjaa vauhtia Orkangeriin siskon perheen luo.

Nyt kun olen ollut noin 37 tuntia Norjassa, olo on edelleen väsynyt, flunssainen ja jollain tavalla ristiriitainen. Toisaalta sydämessä on iloa ja kiitollisuutta - toisaalta olen rauhaton  ja pelokaskin. Tänään olin siskon ja hänen kahden nuoremman tyttärensä kanssa. Leivoin 6-vuotiaan kanssa banaanikakun. Se tuoksui, näytti ja maistui hyvältä, vaikka olikin hieman raaka sisältä. Ehkä alan leipoa tämän vuoden aikana enemmän kuin pari juustokakkua. Siskon tytöstä tulee kuulema poliisi, palomies tai kampaaja. Mieluusti näitä kaikkia. Minusta hänestä tulisi hyvä opettaja. Eilen ja tänään on tuo ekaluokkalainen kärsivällisesti opettanut minulle norjaa koulu- ja satukirjojen avulla. Harjoitukset jatkuvat.