How big is your heart?

Torstai-illasta asti olen ollut Skienissä Missionuorten basessa. Ihmiset ovat ystävällisiä ja nuoria. Pääni on sekaisin, kun yritän selviytyä englanniksi uudessa ympäristössä ja uusien kasvojen keskellä. Useampi itkun purskaus on jo tullut - samoin lämmin ailahdus sydänalassa.

Olen ainoa suomalainen basessa. Muutama eestiläinen on staffissa. Muuten väkeä on Ruotsista, Tanskasta, Saksasta, Usasta, Brasialiasta ja pääosa Norjasta. Tehtäväni ovat vielä hieman epäselvät. Tiimini (Home and Comfort) pomo on ollut sairaana. Näemme ehkä maanantaina. Perjantaina pesin lakanoita ja pyyhkeitä sekä silitin. Olen nukkunut kaksi yötä omassa sellissäni, joka on karu, mutta mukava. Kiitos Herralle, olen nukkunut kuin tukki. Kaikki uusi ja vieraat kielet uuvuttavat.

Tänä viikonloppuna Skienissä on eri kristillisten seurakuntien (joita on paljon) yhteinen rukousviikonloppu, joka sisältää erilaisia kokoontumisia. Osallistuin tänään opetukseen, jonka aiheena oli evankeliointi. Opettaja oli erittäin innostava ja aito. Hän kysyi, mitä evankeliointi on. Tuli monia vastauksia: Jeesuksesta kertomista ihmisille, ihmisten rakastamista, Jumalan ylistämistä etc. Luennon pitäjä sanoi, että kaikki ovat hyviä ja oikeita vastauksia. Hänelle evankeliointi on kysymys: How big is your heart eli Kuinka suuri sinun sydämesi on?

Tämä kysymys ja opetus pisti miettimään, omaa osaani ja tapaani kertoa ihmisille Jeesuksesta, rakastaa heitä ym. Jeesus ei ole enää keskuudessamme fyysisesti. Hän antoi meille tehtävän. Kuka sen hoitaa ellemme me?
Olen tiennyt erilaisia evankeliointitapoja. Traktaattien jakamisen lisäksi Jumalan rakkautta voidaan viedä eteenpäin vaikkapa maalaamalla talon seinät tai pitämällä kerhoa lapsille. On ystäväevankeliointia, kirje-evankeliointia, ovelta ovelle -evankeliointia etc. Tänään tutustuimme neljään eri keinoon: treasure hunting eli aarteen etsintä, validition, creation prayer ja cafe.

Ryhmäni oli aarteen etsijöitä. Jakauduimme pienempiin ryhmiin, joista vielä pareittain. Rukoilimme ja kuuntelimme Jumalan ääntä: missä, minkä nimisiä, millaisilla tuntomerkeillä varustettuja ja millaisia asioita kantavia ihmisiä meidän tulisi kohdata. Jokainen ihminen on aarre. Sinä olet aarre - sen haluamme kertoa tuolle ihmiselle.

Minun aarrekarttaani tuli merkinnät: puisto, koiraan kanssa kulkeva ihminen. Tiimini Michael, Melanie ja Therese saivat tarkempiakin tuntomerkkejä: punainen takki, Marianne etc.Kohtamisimme eri ihmisiä. Toiset halusivat jutella, toiset eivät. Itselleni merkittävin kohtaaminen oli puistossa. Näin jo kaukaa naisen, joka tuli koiran kanssa sateessa. Therese, joka on norjalainen, tuli avukseni. Kävelimme naisen luo ja kysyin, onko koira kiltti (norjaksi :)). Siitä lähti keskustelu. Puhuimme koirasta, siitä ketä olemme ja että olemme aarteen etsintää. Naisen nimi oli Marianne!! Hän kertoi elämästään. Kysyimme saammeko rukoilla hänen puolestaan. Marianne kertoi, että hänellä on ollut hyvä elämä ja asiat on hyvin. Koira tosin oli erittäin sairas. Kiitimme Jumalaa Mariannen elämästä ja pyysimme koiralle terveyttä. Kerroimme, että Mariannelle, että hän on aarre, jota olimme etsimässä - ja miten Jumala rakastaa häntä. Oli erittäin mukava jutella naisen kanssa ja huomata, miten iloiseksi hän tuli. Kaikki keskustelut eivät ole yhtä avoimia tai mukavia - mutta Jumala puhuu ja koskettaa ihmisiä kauttamme, jos annamme itsemme käyttöön, emmekä astu Hänen tielleen. Mariannen kanssa lopulta halasimme ja sanoimme ha det brat.