Toivon totisesti, että jokaikinen lukija voisi vastata
otsikon kysymykseen kieltävästi. Ei kukaan halua olla sairas. Terveyttään oppii todella
arvostamaan vasta sitten, kun sairaus kohtaa ja koettelee. Aluksi pieneltä
tuntuva vaiva voi pitkäkestoisena ajaa ihmisen kurjaan jamaan.
Markuksen evankeliumissa on kohta, jossa Jeesus sanoo: ”Eivät
terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.” Tuo kohta nousi mieleeni muutaman päivän
sairastelun jälkeen. Tottahan se on. Lisäksi eivät terveet myöskään ajattele
parantajaa. Jos olet terve kuin pukki, miksi miettisit lääkäreitä tai muita
auttajia. Ei ole syytä.
Vietyäni ajatusleikkiä vielä eteenpäin huomasin, että
toivonkin olevani sairas – nimittäin hengellisessä mielessä. Jos olen hengellisesti
terve, en tarvitse Parantajaa. Kamala ajatus. En myöskään kaipaisi ja
ajattelisi Auttajaa. Toivon sydämestä, että kaikki ihmiset voisivat huomata
olevansa hengellisesti sairaita ja tarvitsevansa hoitoa – että he suorastaan
kilvan kiiruhtaisivat Parantajansa luo.
Tämä Parantaja on itse kokenut valtavat kivut, tuskan ja
tuntee kaikki vaivat henkilökohtaisesti. Hän pystyy tarjoamaan niin apua kuin vertaistukea. Hänen käsissään jokainen saa juuri
oikeanlaista hoitoa. Ajanvaraus tapahtuu vaivattomasti ja tapaaminen järjestyy
kädenkäänteessä. Hoitovirheitä ei satu. Mikä ihmeellisintä: Hän on luovuttanut
omaa vertaan niin paljon, että jokainen sairas voi saada uuden alun.
(kirjoitettu paikallislehteen keväällä 2008)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti