Oh-hoh, kohta tulisi vuosi, kun viimeksi olen iskenyt näppini näppikselle blogimielessä. Nyt on aika jatkaa. Pääni sanoo niin.
Viime kevääni ei mennyt niinkuin olin suunnitellut. Opetuslapseuskoulu Grimerudissä ei toteutunut. Tulin Suomeen vain hetkeksi - niin ajattelin. Olin Ikaalisissa ja pari viikkoa YWAM Lapplandissa Rovaniemellä. Palasin Ikaalisiin ja suunnitelmani oli lähteä käymään Eestissä muutaman viikon reissu. Sitten jatkaa viikonmittaiselle sielunhoitokurssille ja toukokuun lopulla Norjaan takaisin. Sain kesätyöpaikan kunnan kotipalvelusta. Jumalan suunnitelmat olivat toisenlaiset. Sairastin pari viikkoa ankaraa kuumetta ja päänsärkyä jollaista en ole ennen kokenut. Siitä selvittyäni menetin näkökyvyn toisesta silmästäni. Pääsin yksityisen kautta Taysiin eri tutkimuksiin, joita tehtiin pitkin kesää. En voinut lähteä töihin Norjaan. Lopulta sain viettää vielä reilun kuukauden vuonojen maassa ennen vapaavuoteni loppui - ja reissailla mm. kauniiseen Ålesundiin, tavata norjalaisia tuttaviani, kaivaa pari hautaa etc. Vuosi oli monin tavoin hyvä, tarpeellinen, opettavainen ja ihana. Joissain kohdin harmitti, kun asiat eivät menneet kuten minä olisin halunnut. Yllätykseni pääsin niistä pettymyksistä yli varsin nopeasti. Jälkikäteen näen, että vuosi oli kaikesta huolimatta yksi parhaista vuosista elämässäni. Jumala kuljetti, opetti, kasvatti, piti huolta, helli, pysäytti, odotutti, näytti ja puhui. Avasi korvani.
Palaaminen takaisin tuttuun ympäristöön ja varsinkin arjen keskelle oli koettelemus. Syksy meni töissä jähmeällä otteella. Nuoret olivat ne, jotka saivat sydämeni ja mieleni jälleen tänne. Vuodenvaihteen jälkeen helpotti pikkuhiljaa. Tällä erää koen, että uskollisuus on se, jota olen opettelemassa ja jota minulle opetetaan. Aivan yksikertaista se ei olekaan, mutta Opettaja on onneksi paras mahdollinen.
Asioita, joista todella saan kiittää Isääni ja jotka ovat syksystä tähän asti minua auttaneet ja tukeneet:
uskolliset ja kärsivälliset ystävät, hengellisen elämän rikastajat (mm. Pyhäparkki-messu ja porukka sen ympärillä), YWAM Konan tiimi, isovanhemmat, uudet ystävyys-suhteet, pienet arjen ihmeet, elävä Elämän Sana, uudenlainen vapaus Hänessä, Jumalan ihmeellinen huolenpito ja sitkeä rakkaus sekä Hänen vahva ohjaaminen oman mukavuusalueen ulkopuolelle.
Viime päivinä olen iloinnut valtavasti siitä, miten Hän tuo ihmisiä yhteen. Olen kiittänyt ja vain voinut ihmetellä, miten Hän tietää tarpeemme ja vastaa niihin. Sain ystävän, jonka kanssa olen viettänyt aikaa vasta kolme kertaa - ja olemme puhuneet, jakaneet ajatuksia elämästä maan ja taivaan välillä puolen vuorokauden verran. Elämä ei ole tylsää ja tyhjää, kun kulkee Herran kanssa. Se ei ole myöskään helppoa, mutta yksin ei tarvitse kulkea. Hän on messissä kaiken aikaa. Joskus aivan hiljaa pitkänkin aikaa, joskus hyvinkin puheliaana. Kuten hyvä ystävä tekee. Lisäksi Herra antaa polulle juuri niitä ihmisiä, joita tarvitsemme :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti