Good Friday.

Eilen oli pitkäperjantai. Norjaksi se on langfredag, ruotsiksi långfredag. Good Friday - sitä nimeä käyttävät englantia puhuvat. Minusta se on hieno nimi. Antaa uuden sävyn pääsiäisen tapahtumille. Olin eilen pitkäperjantain leiripäivää viettämässä. Siellä raamistelimme seuraavasta tekstipätkästä, joka sattuu olemaan myös yksi minun henk koht all time favoriteista. Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan, saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa. Job.19:25-27 Tekstissä on huikeita kohtia, jotka saa sydämeni väpättämään villisti. Varmaa, ehdotonta, riemullista sanomaa, jota ei voi mikään - ei synti, ei kuolema, eikä paholainen vesittää. Lohduttavaa, rohkaisevaa ja luotettavaa. Totta.  Raamatunkäännöksessä vuodelta 1938 sanotaan jakeessa 25 näin:  "Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä." Huh. Tähän saan ja haluan uskoa elämäni jokaisena päivänä.